Kun haluat äänittää omaa musiikkiasi tietokoneella, et välttämättä aluksi edes tarvitse erillistä mikrofonia. Etenkin uudemmissa Mac-tietokoneissa on sen verran hyvä sisäänrakennettu mikrofoni (MacBook Prossa jopa stereopari), että se riittää perusdemoäänityksiin ja musiikillisten ideoiden tallentamiseen jatkojalostusta varten.

MacBook Pro -tietokoneen sisäänrakennettu mikrofonipari riittää aivan alkuun, mutta ei juuri pidemmälle.

MacBook Pro -tietokoneen sisäänrakennettu mikrofonipari riittää aivan alkuun, mutta ei juuri pidemmälle.

Sitten kun vaatimukset ajan myötä väistämättä kasvavat, ei tietokoneen oma, sisäänrakennettu mikrofoni enää ole läheskään tarpeeksi laadukas, eikä kannettavaakaan tietokonetta aina edes voi kunnolla sijoittaa äänitysten kannalta otolliseen paikkaan. Silloin tarvitaan kunnollinen, erillinen mikrofoni, jonka taajuusvaste ja dynamiikka riittävät kunnollisiin äänityksiin.

Kotistudion ihan ensimmäisen kunnon mikrofonin valinta riippuu tietenkin sekä tarpeista että budjetista. Konesoitto kertoo nyt millainen mikrofoni kannattaa hankkia kotistudioon, jotta saa ääntä talteen laadukkaasti ja helposti.

(* -merkityt linkit vievät Musikhaus Thomannin verkkokauppaan)

Kätevä USB-mikrofoni

Jos et vielä ole hankkinut ulkoista äänilaitetta, ensimmäinen askel ylöspäin tietokoneen omasta mikrofonista voisi olla erillinen USB-mikrofoni. Monet USB-liitäntäiset mikrofonit on ensisijaisesti tarkoitettu podcasting-käyttöön, mutta soveltuvat varsin hyvin myös musiikkiäänityksiin.

Monista suosituista mikrofonimalleista on myös saatavana USB-liitäntäisiä versioita. USB-mikrofonissa on oma A/D-muuntimensa, jonka signaali siirtyy tietokoneelle USB-liitännän välityksellä, ja mikrofoni näkyy tietokoneelle äänilaitteena, jossa on yksi sisäänmeno, mutta ei lainkaan ulostuloja.

Blue Snowball -USB-mikrofonin voi liittää suoraan tietokoneeseen tai vaikka iPadiin.

Blue Snowball -USB-mikrofonin voi liittää suoraan tietokoneeseen tai vaikka iPadiin.

Blue Snowball (huom. katso päivitys 2016-11-11 alla) on varsin epätavallisesti ja hauskasti muotoiltu USB-mikrofoni, joka oli itse asiassa yksi ensimmäisiä ammattimaiseen käyttöön soveltuvia tällaisia mikrofoneja. Sitä voi käyttää jopa iPadin kanssa, liittämällä sen Applen Camera Connection Kitin avulla. Saman valmistajan Blue Yeti ja Blue Yeti Pro ovat hieman järeämpiä malleja.

PÄIVITYS 2014-08-11: Blue Snowball -USB-mikrofonista on nyt myös oma esittelyjuttunsa.

PÄIVITYS 2016-11-11: Blue Snowball ja Blue Yeti eivät enää kuulu Musikhaus Thomannin tuotevalikoimaan. Valmistaja Blue Microphones on korvannut Snowballin uudemmalla Snowball iCE -mallilla. En voi varauksetta suositella sitä, koska en ole itse kokeillut. Molempia saa joistakin suomalaisista verkkokaupoista.

Mikrofoni ja tietokoneen äänilaite

Perinteinen mikrofoni tuottaa hyvin heikon signaalin, joka vahvistetaan erillisellä etuvahvistimella (eng. *pre-amplifier, *lyhyemmin preamp tai vain pre). Mikäli sinulla on USB- tai FireWire-liitäntäinen tietokoneen äänilaite, siinä yleensä on yksi tai useampia mikrofonilitäntöjä, joihin on kytketty laitteen sisäinen mikrofonietuvahvistin. Siksi et välttämättä tarvitse erillistä mikrofonietuvahvistinlaitetta, ellet erityisesti halua käyttää esimerkiksi putkietuvahvistinta (kuten PreSonus BlueTube DP V2* tai edullisempi yksikanavainen TubePre V2*).

Mikrofoni kytketään tietokoneen äänilaitteeseen joko XLR-tyyppisellä liittimellä tai perinteisellä jakkiliittimellä. Hieman parempien mikrofonien mukana tulee yleensä XLR-liitäntäjohto, jonka toinen pää kytketään mikrofoniin. Halpamikrofoneissa johto on tyypillisesti kiinteä.

Hyvälaatuiset studiomikrofonit kytketään äänityslaitteisiin XLR-liittimillä.

Hyvälaatuiset studiomikrofonit kytketään äänityslaitteisiin XLR-liittimillä.

Kotistudiokäytössä mikrofonikaapeleiden* ei tarvitse olla erityisen pitkiä; useimpiin pieniin tiloihin riittää kolme metriä, mutta joskus tarvitaan jopa kuusi metriä. Kannattaa mitata etäisyys laulupaikalta tai vahvistimelta tietokoneen äänilaitteelle ennen kaapelin hankkimista, ja laskea mukaan hieman löysää, koska ei ole kätevää jos mikrofonikaapeli kulkee ilmassa pingotettuna.

Dynaamiset mikrofonit ja kondensaattorimikrofonit

Soittimien äänittämisessä sekä konserttikäytössä yleisin mikrofonityyppi on dynaaminen mikrofoni, jonka toimintaperiaatteesta voit lukea lisää Wikipediasta.

Dynaamiset mikrofonit ovat kestäviä ja laadukkaita, sekä usein hinnaltaan varsin edullisia, mutta kotistudion äänityksiin kannattaa harkita vakavasti kondensaattorimikrofonin hankintaa. Se on toiminnaltaan monimutkaisempi kuin dynaaminen mikrofoni (lisätietoja kondensaattorimikrofoneista niin ikään Wikipediasta), ja vaatii siksi hieman huolellisempaa käsittelyä, paremmat äänitysolosuhteet sekä myös lisää ominaisuuksia mikrofonietuvahvistimelta.

Kondensaattorimikrofoni eli “konkkamikki” (engl. capacitor microphone) tallentaa signaalin herkästi, mutta mukaan tulevat silloin myös äänitysympäristön hälyt. Lisäksi se tarvitsee toimiakseen ulkopuolisen jännitteen, joka on yleensä 48 volttia. Useimmat tietokoneen äänilaitteet pystyvät tuottamaan tämän “haamuvirran” (engl. phantom power), joka pitää tyypillisesti kytkeä erikseen päälle (ja myös pois, koska samassa sisäänmenoliitännässä voidaan käyttää myös dynaamista mikrofonia). Konkkamikkiä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota myös mikrofonin kestämään äänenpainetasoon. Tämä ei kuitenkaan suurikalvoisilla malleilla ole erityinen ongelma, mutta kannattaa perehtyä teknisiin tietoihin ennen kuin laittaa mikrofoninsa bassorummun eteen.

Audio-Technica AT2020 on tyypillinen kondensaattorimikrofoni: suurikalvoinen mutta pienikokoinen.

Audio-Technica AT2020 on tyypillinen kondensaattorimikrofoni: suurikalvoinen mutta pienikokoinen.

Olen itse käyttänyt äänityksissä viime vuosina kolmea eri suurikalvoista kondensaattorimikrofonia*:

Kaikki kolme ovat hyviä kotistudion perusmikrofoneja, mutta itse pidän AT2020:sta eniten, koska se tuntuu sopivan omalle lauluäänelleni paremmin, ja soveltuu hyvin myös akustisen kitaran äänittämiseen. Se on myös kolmikon edullisin, ja noin 100 euron budjetille vahva suositus.

Kondensaattorityyppinen mikrofoni on hyvä yleismikrofoni kotistudioon, ja yhdellä mikrofonilla pärjää hyvin laulun, soittimien ja vahvistimien tallennuksessa vuorotellen, mutta mikrofonivalikoimaa voi kasvattaa sitä mukaa kun tekee enemmän äänityksiä. Stereoäänityksiin tarvitaan tietysti joko erillinen stereomikrofoni, tai kaksi samanlaista mikrofonia.

Kotistudion tarpeisiin riittävän hyvän suurikalvoisen kondensaattorimikrofonin hinta keikkuu 100 euron rajan molemmin puolin, ja hinnat laskevat koko ajan. Esimerkiksi Audio-Technica AT2020:n hinta on viidessä vuodessa lähes puolittunut. Saman mikrofonin USB-versio on yleensä joitakin kymmeniä euroja perusversiota kalliimpi.

PÄIVITYS 2015-11-29: Noin 200 euron budjetille Konesoiton vahva suositus on Røde NT1-A Complete Vocal Recording Solution* -paketti, joka sisältää Røde NT1-A -mikrofonin, vaimennuskehdon, poppisuojan ja mikrofonikaapelin. Tästä paketista on nyt myös oma esittelyjuttunsa.

PÄIVITYS 2014-08-11: Jos äänität enemmän soittimia kuin laulua, tai haluat monipuolistaa mikrofonivalikoimaasi saman tien, kondensaattorimikrofonin kaveriksi kannattaa hankkia hyvä dynaaminen mikrofoni. Samaisella sadalla eurolla tai niillä main saa esimerkiksi legendaarisen Shure SM57* -mikrofonin, josta on nyt myös oma esittelyjuttunsa.

Mikrofonin suuntakuvio

Mikrofonin suuntakuvio määrittää sen, miten eri suunnista tulevat äänet tallentuvat. Kotistudiossa tarkoituksenmukaisin suuntakuvio on kardioidi eli hertta, siis kuviteltu sydämen muoto (engl. cardioid), mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikrofoni tallentaa parhaiten suoraan edestä sekä sivuilta tulevat äänet, mutta ei juurikaan mikrofonin takaa tuleva ääntä. Herttakuviosta on myös eri muunnelmia, kuten superhertta ja hyperhertta (engl. supercardoid ja hypercardioid).

Kotistudioon sopivan kondensaattorimikrofonin suuntakuvio on yleensä kardioidi eli hertta. (Kuva: Audio-Technica)

Kotistudioon sopivan kondensaattorimikrofonin suuntakuvio on yleensä kardioidi eli hertta. (Kuva: Audio-Technica)

Kardioidi on selvästi yleisin suuntakuvio studioäänityksiin tarkoitetuissa mikrofoneissa, joten se on luonnollinen valinta kotistudion ensimmäiseksi mikrofoniksi. Erikoisemmat suuntakuviot, kuten kahdeksikko (engl. bidirectional tai figure-of-eight), soveltuvat tilanteisiin, joissa halutaan tiukkaa erotusta äänilähteiden välillä (esimerkkinä kitaran soittaminen ja laulaminen samaan aikaan).

Telineeseen ja suojaan

Äänittäessä mikrofoni kannattaa ehdottomasti sijoittaa mikrofonitelineeseen*. Jos mikrofonia pitää kädessä, sen rungon kautta kantautuvat rahinat pilaavat melko varmasti äänityksen, ainakin käytettäessä kondensaattorimikrofonia. Se on nimittäin niin herkkä, että esimerkiksi lauluäänityksen voi pilata myös jalalla tahtia lyövä laulaja, koska ääni kantautuu lattian kautta mikrofonitelineeseen, ja sitä kautta mikrofoniin. Tähän voi auttaa kondensaattorimikrofonin sijoittaminen “kehtoon” (engl. cradle tai shock mount), joka on joustavien narujen varaan rakennettu kelluva ripustus.

Laadukkaiden äänitysten varmistamiseksi on mikrofoni ehdottomasti sijoitettava telineeseen.

Laadukkaiden äänitysten varmistamiseksi on mikrofoni ehdottomasti sijoitettava telineeseen.

Lauluäänityksissä hyödyllinen lisävaruste on myös “poppisuoja” (engl. pop shield, pop filter, pop killer), joka ei nimestään huolimatta ole tarkoitettu ainoastaan hevimiehille, vaan tasaamaan laulussa ja puheessa esiintyviä klusiileja (engl. plosive), erityisesti [p]-äänteitä ja niistä syntyviä voimakkaita ilmavirtoja. Poppisuoja myös varjelee kallista mikrofonia syljeltä. Se on tarkoitettu nimenomaan studiokäyttöön, toisin kuin ulkokäytössä parempi, rakenteeltaan hieman erilainen tuulisuoja (engl. windscreen). Usein poppisuojatkin kuitenkin luokitellaan tuulisuojiksi*.

Poppisuoja ei suojele mikrofonia popmusiikilta, vaan kovilta ilmavirroilta, joita syntyy laulettaessa ‘pop pop pop pop pop popmusiikkia’. Sekä syljeltä.

Poppisuoja ei suojele mikrofonia popmusiikilta, vaan kovilta ilmavirroilta, joita syntyy laulettaessa ‘pop pop pop pop pop popmusiikkia’. Sekä syljeltä.

Paketti kasaan

Kotistudion ensimmäiseksi mikrofoniksi kannattaa siis hankkia kondensaattorityyppinen mikrofoni, jonka suuntakuvio on hertta eli kardioidi. Mikäli erillistä äänilaitetta ei ole, eikä tarvetta tunnu olevan, USB-mikrofoni on helppo ratkaisu. Jos on tarpeen käyttää useita mikrofoneja, kannattaa hankkia erillinen äänilaite, jossa on etuvahvistimen sisältävät mikrofoniliitännät. Kondensaattorimikrofoneja varten äänilaitteen pitää tuottaa 48 voltin haamuvirta eli “phantom power”. Mikrofonin hankintaan kannattaa budjetoida noin 100 euroa - selvästi sen allekin voi saada aivan laadukkaan laitteen.

Äänitystä varten mikrofoni kiinnitetään telineeseen, ja laulajia varten sen eteen laitetaan poppisuoja. Äänitystekniikka ja tasojen säätäminen onkin sitten jo ihan oman juttunsa ansaitseva aihe. Pikaevääksi ensimmäisiin äänityksiin: yhtään punaista ei saa näkyä mittareissa voimakkaimmillakaan signaaleilla, ja 24-bittisessä äänityksessä voi tasot jättää alemmas kuin voisi kuvitella.

Kamakatsaus

Kaikki kuvissa esiintyvät laitteet kuuluvat Konesoiton projektistudion vakiovarustukseen (lukuunottamatta Blue Snowballia, joka on lainassa omistajaltaan toistaiseksi). Tässä vielä kaikki nipussa, ja mukana suorat linkit Musikhaus Thomannin* verkkokauppaan:


Musikhaus ThomannLinkpartner


Katso myös