V6 – Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä

Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä, lyhyemmin V6, on Konesoiton uusi konsepti, josta voi syntyä useammankin jutun sarja.

V6-ajattelu perustuu siihen oivallukseen, että kotistudion laitteiden ja ohjelmien ei välttämättä tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia. Vaikka valmistajat mielellään myyvät meille uusia tuotteita ja päivityksiä vanhoihin, voi joskus olla hyvä pysäyttää päivityskaruselli sopivaan kohtaan ja pyrkiä hyödyntämään täysimittaisesti sitä mitä itsellä jo on.

Monet kotistudiota tai sen tapaista äänitysratkaisua mietiskelevät ovat varmasti siinä tilanteessa, että oikeastaan juuri mitään soveltuvaa teknologiaa ei vielä ole. Tähän tarkoitukseen Konesoitto neuvoo edelleen siinä miten kotistudio kannattaisi varustella, esimerkiksi suosituissa jutuissa Millainen mikrofoni kotistudioon? ja Kotistudion kuulokkeet.

Mikäli sinulla on mahdollisuus saada käyttöösi hieman vanhempaa teknologiaa, siitäkin voi saada irti aivan tarpeeksi, aina demoilusta julkaisemiseen asti. Konesoiton V6-juttujen on tarkoitus kertoa nimenomaan näistä hankkeista, lähtien omasta kokemuksesta.

Miksi vääntöä?

Sana ”vääntö” tarkoittaa tässä yhteydessä musiikin tekemistä. Yksi kimmoke sen käyttämiseen tuli varmaan siitä, kun joskus Konesoiton alkuaikoina mainostin tätä blogia Muusikoiden.net-sivuston foorumilla, ja erään käyttäjän ei-niin-kannustava palaute kuului: ”Missä tuolla puhuttiin musan vääntämisestä ja musiikkiteknologiasta?” (Ei, en ole unohtanut.)

Eri ihmiset tietenkin tarkoittavat eri asioita ”musan vääntämisellä” – yksille se on laulaja-lauluntekijä-materiaalin työstämistä, toisille kitaravallien tuplaamista örinäheviteoksiin ja kolmansille taas biittien rakentelua MPC:llä tai trancekickien hiontaa. Niin tai näin, V6-jutut ovat oma käsitykseni siitä mitä musan vääntämiseen käytännössä liittyy. Mitä ehkä tulee ulos on vielä täysi mysteeri.

Kyseessä on siis yhdellä lailla dogma-ajattelu, joka voi joskus olla vähän vaarallistakin, mutta toisaalta viime aikoina yhä useammat ajattelijat ovat korostaneet rajoitusten merkitystä näinä yltäkylläisyyden aikoina. Meillä on käytössämme niin paljon uskomattoman pystyvää musiikkiteknologiaa, että vaikka sitä rajoittaa jollain tavalla, jäljelle jää silti enemmän kuin monilla maailman mahtavinta musiikkia tehneillä artisteilla on ikinä ollut.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Minulle on vuosien varrella kertynyt monenlaisia tietokoneita ja äänilaitteita, joita käyttelen uudempien ja vanhempien tietokoneiden kanssa sulassa sovussa ristiin rastiin. Nyt kuitenkin halusin kokeilla miltä tuntuu pistää pystyyn pelkästään musiikin tekemiseen tarkoitettu tietokone ja sen ympärille kasattu äänityslaitteisto, ja siihen soveltui parhaiten hieman vanhempi laite, joka sattui olemaan sopivasti käsillä.

Olen äskettäin saanut käyttööni iMac-tietokoneen, jonka olen hankkinut vuonna 2009 perheen teinien yhteiseksi laitteeksi. Sillä on pelattu The Simsiä ja Hattrickiä, tehty koulutehtäviä ja hallinnoitu iPodien ja iPhonejen musiikkikirjastoa, järjestelty digikameran valokuvia, chättäilty ja facebookattu, katseltu telkkaria EyeTV:llä ja vaikka mitä muuta. Kun teinit ovat sitten aikuistuneet, saaneet omat MacBookit ja muuttaneet kotoa pois, tämä iMac on käynyt tarpeettomaksi. Se on edelleen ihan soiva peli, ja sen kanssa toimivat kaikki sellaiset äänilaitteet ja ohjelmistot, joita tarvitaan kotistudioäänityksiin ja niiden jatkojalostamiseen.

Konesoiton V6-jutut siis perustuvat tämän iMacin ympärille rakennettuun kokonaisuuteen. Tulen kirjoittamaan tästä iMacistä erikseen oman esittelynsä, josta selviävät sen ominaisuudet ja strategiset mitat.

Miksi juuri viisi vuotta vanhoilla vehkeillä?

Viisi vuotta on tietokonemaailmassa ja musiikkiteknologiassa jo melko pitkä aika. Siinä ajassa on esimerkiksi nähty OS X -käyttöjärjestelmästä kuusi eri versiota sekä Windowsista 7, 8 ja 10. Apple on julkaissut kaksi eri MacBook Pro -sukupolvea sekä MacBook Airin ja iMac on muuttunut aina vain ohuemmaksi. Android-puhelimet ovat valloittaneet maailman, iPad on yksinään määritellyt tablettien laitekategorian ja iPhone-malleja tulee joka lähes vuosi uusia, tai ainakin iOS:n uusi versio tekee niistä taas melkein kuin uusia (ei ehkä nopeuden puolesta kuitenkaan). Raspberry Pi on luonut markkinan luottokortin kokoisille Linux-tietokoneille, ja niin edelleen.

Viisi vuotta vanha tietokone on kuitenkin vielä käyttökelpoinen, vaikka ei olekaan enää nopeimmasta päästä. Vähän vanhemmilla ohjelmistoilla varustettuna se on edelleen parasta mitä viisi vuotta sitten oli tarjolla, vaikka ei olekaan sama asia kuin juuri kaupasta haettu tuliterä kone.

Varsinkin Mac-tietokoneet ovat viiden vuoden ikäisinä edelleen aivan käyttökelpoisia, ja yleensä enemmän kuin vastaavat Windows-koneet. Siksi V6-sarja keskittyy nimenomaan Mac-tietokoneen ympärille. Toinen syy on se, että Mac-tietokoneet ovat helppokäyttöisiä, suosittuja musiikintekijöiden keskuudessa, ja muutenkin luovan ihmisen ykkösvalinta. Tätä mielipidettä en pyri peittelemään millään lailla.

Seuraa ilmoitteluamme

Mikäli V6-ajattelu kiinnostaa, seuraa Konesoittoa. Aihetta käsittelevät jutut on merkitty tunnuksella V6.

Konesoiton löydät myös Facebookista ja Instagramista.

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä.


Musikhaus Thomann Linkpartner

Steinberg Cubasis – iPad-DAW hyvästä suvusta

Jos olet iPadiä käyttävä musiikin tekijä, todennäköisesti olet kerännyt laitteeseesi monia eri iOS-sovelluksia, joiden avulla voi tuottaa ääniä, käsitellä niitä efekteillä ja koostaa sävellyksiä. Mikäli kokoelmastasi puuttuu Steinberg Cubasis*, on nyt hyvä heti korjata puute, koska se on saatavana iPadille puoleen hintaan App Storesta heinäkuun 20. päivään saakka. Normaalisti se maksaa 49,99 €, mutta kesätarjouksena siis vain 24,99 €. (Myös sovelluksen sisäiset ostot saa puoleen hintaan samana tarjousaikana.)

Cubasis on erinomainen valinta musiikkiohjelmaksi etenkin jos on kokemusta perinteisistä sekvensseriohjelmista tai DAW-ohjelmista (Digital Audio Workstation) Windows- tai Mac-tietokoneilla. Jos Applen oma GarageBand* tuntuu liian yksinkertaiselta, tai jos Korgin Gadget* ja Native Instrumentsin iMASCHINE* tai iMASCHINE 2* ovat liian elektroniseen musiikkiin kallellaan (tai IK Multimedian Amplitube* liian kitaravetoinen), niin Cubasis on hyvä yleisohjelma äänittämiseen ja MIDI-osuuksien tallentamiseen iPadilla.

Cubasis-Tracks

Sopivan äänilaitteen kanssa Cubasis voi äänittää useita raitoja samanaikaisesti. Äänilaitteesta riippuen Cubasis tukee jopa 24 sisäätuloa ja ulosmenoa. Jos mietityttää miten monta audio- ja MIDI-raitaa Cubasis pystyy käsittelemään, niin vastausta voi hakea oman iPadin tehosta ja tallennustilan määrästä, koska ainakin Steinbergin mukaan raitamäärä on rajoittamaton.

Kuten Cubase työpöytäympäristössä, myös Cubasis perustuu kappaleen koostamiseen raitoina, joilla aika kulkee vasemmalta oikealle. Ohjelman käyttö on hyvin samantapaista kuin Cubasen ja muiden DAW-ohjelmien, vaikka toki isona erona on se, että hiiren sijasta kaikkiin toimintoihin käytetään tietysti iPadin kosketusnäyttöä.

Steinberg on päivittänyt Cubasista säännöllisesti viimeisten parin vuoden aikana, ja niinpä se tukee jo myös Applen Audio Unit -liitännäisiä, jotka alkavat vähitellen tehdä tuloaan myös iOS-ympäristöön, iOS 9:n myötä. Macin työpöytä-DAW-ohjelmistoissa ne ovatkin jo olleet arkipäivää VST-liitännäisten kanssa jo 10 vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Audio Unit -isäntäohjelmistoissa, kuten Cubasis ja GarageBand, voi käyttää kolmansien osapuolten tekemiä syntesoijia kuten työpöytäohjelmissakin.

Musiikin tekemisessä alkuun pääsyä helpottaa Cubasisin sisältämä instrumenttivalikoima, johon kuuluu satakunta MicroSonic-äänikertaa, Micrologue-syntesoija sekä MiniSampler, jolla voi muokata omista audiotiedostoista soitettavia instrumentteja. Lisäksi mukana on 500 audio- ja MIDI-luuppia, joita voi käyttää omien kappaleiden pohjina.

Instrumenttien ääniä voi muokata myös efekteillä, joita myydään ohjelman sisäisinä ostoina nimeltä FX Pack 1: Reverbs & Delays sekä FX Pack 2: Vintage FX (normaalisti 6,99 € kappaleelta). Myös efektejä saa yhä enemmän Audio Unit -muodossa, eli efektivalikoiman laajentaminen onnistuu myös muiden tekemillä efekteillä. Muiden iOS-ohjelmien kanssa jutteleminen onnistuu myös Inter-App Audio- ja Audiobus-teknologioiden avulla.

Cubasis-FXPack1

Jos sinulla on työpöytä-Cubase, voit myös avata Cubasis-ohjelmalla tehtyjä projekteja sillä ja jatkaa niiden työstämistä isommalla koneistolla, mutta saatat voida tehdä koko kappaleen valmiiksi ja vielä ladata sen SoundCloudiin pelkästään Cubasisilla. Materiaalin vieminen onnistuu myös Dropboxiin ja iCloud Driveen.

Kuten kaikki todella hyvä, myös Cubasis maksaa hieman enemmän kuin iPad-sovellukset yleensä, mutta on todella myös hintansa arvoinen. Hinta ei loppujen lopuksi ole mitenkään päätä huimaava, kun sen suhteuttaa kaikkiin niihin hyödyllisiin ominaisuuksiin, jotka saa käyttöönsä – ja erinomaiseen käyttöliittymään, jota Steinbergilla on selvästi mietitty.

Cubasis-ohjelman kaveriksi äänityksiin sopii erinomaisesti saman valmistaja UR22 mkII -äänilaite, joka on iPad-yhteensopiva. (UR22:n ensimmäisesta sukupolvesta on kirjoitettu Konesoitossakin, ja se on sivuston suosituimpia juttuja.)

Steinberg Cubasis (iPad)

Cubasis – Music Production System – Steinberg Media Technologies GmbH*

Available_on_the_App_Store_Badge_FI_135x40_0831

 

 

Valmistajan sivut: Cubasis – A new world of recording

Cubasis-Splash

Pieni historiakatsaus – Cubasis palaa kehään

Saksalainen Steinberg on yksi vanhimmista tietokoneiden musiikkiohjelmistojen valmistajista, jonka vaiheet ovat vieneet vuoden 1984 perustamisesta ja Steinberg Pro 16 -sekvensseristä (Commodore 64:lle!) uusimpiin Cubase-perheen jäseniin ja soitinjätti Yamahan omistukseen.

Cubase-tuotelinja on aina sisältänyt monia eri versioita, joilla on eri ominaisuudet ja eri hinnat. Kun Steinberg oli 2000-luvun alkuvuosina yhdysvaltalaisen Pinnacle Technologiesin omistuksessa, yhden edullisen Windows-version nimi oli Cubasis VST. Ostin yhden sellaisen Musikhaus Thomannilta vuonna 2004 hintaan 29 euroa, ja se oli itse asiassa ensimmäinen kosketukseni Cubase-ohjelmistoihin. Sen jälkeen käsissä onkin pyörinyt monia eri versioita, jotka ovat tulleet musiikkilaitteiden mukana, kuten Cubase LE ja Cubase SE.

Pari vuotta sitten Steinberg otti Cubasis-nimityksen uudelleen käyttöön ja julkaisi uuden iPad-ohjelman, joka perustuu samalle Cubase-rungolle, ja käyttää jo jo 30 vuotta sitten syntynyttä ja hyväksi havaittua tapaa järjestellä raidat aikajanalle.

Kaupallinen tiedote: App Store -linkit on merkitty tähdellä (*)

Cubasis – Music Production System – Steinberg Media Technologies GmbH*

Available_on_the_App_Store_Badge_FI_135x40_0831

iRig ja Amplitube kesän kitarointiin

IK Multimedia, jonka lisälaitteista ja ohjelmistoista on moneen otteeseen Konesoitossakin kirjoitettu, on taas laittanut mukavan kesädiilin pystyyn. Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun iRig-lisälaitteen ostaja saa Amplitube 4 Deluxe -ohjelmiston kaupan päälle.

Amplitube-tarjoukseen kuuluvat lisälaitteet ovat kitara/bassoliittimet iRig HD, HD-A ja UA sekä yhdistetyt kitara- ja mikrofoniliittimet iRig Pro ja iRig Pro Duo. Homma toimii siten, että ostettuasi jonkin näistä värkeistä painelet rekisteröimään sen IK Multimedian nettisivuille. Sitten lataat  samaisilta sivuilta Amplitube 4 Deluxen, asennat sen PC- tai Mac-tietokoneeseesi ja auktorisoit sen IK Multimedian Authorization Manager -ohjelmalla. Eiköhän siihen näin ollen jokin syötettävä koodi liity.

irig_hd_connections
IK Multimedian iRig HD on kitaraliitin iOS- ja macOS-laitteille, ja edullisin kesädiilin Amplitube 4 Deluxeen oikeuttava.

Amplitube 4 Deluxe on veroineen 370 euron ohjelmisto sellaisenaan ostettuna, joten kun esimerkiksi joukkion halvin liitäntälaite iRig HD maksaa tällä hetkellä Konesoiton linkkpartneri Musikhaus Thomannilla 84 euroa, on kyseessä melko hyvä diili. Amplitubea pidetään jokseenkin markkinoiden realistisimpana kitaravahvistinten mallinnusohjelmistona, johon sisältyy sekä vahvistimien (combojen, nuppien ja kaappien) että efektipedaalien mallinnuksia, ja myös erilaisia virtuaalisia äänitysmikrofoneja.

Jatka artikkeliin iRig ja Amplitube kesän kitarointiin

Ota varmistus Logicista ennen päivitystä

Apple julkaisee Logic Pro X:stä uusia päivityksiä melko tiheään tahtiin. Vikakorjausten lisäksi niissä on myös melko paljon uusia ominaisuuksia, ja se on aina pieni riski kun ohjelmistoista on kyse. On aina mahdollista, että jokin uusi ominaisuus ei toimikaan omalla koneella kuten pitäisi.

Varsinkaan ammattikäytössä ei oikein olisi varaa rikkoa työkaluja päivityksellä, koska se saattaa merkitä äänitysten ja tuotantojen viivästymistä. Jo jonkin aikaa Apple on suositellut varmistuksen ottamista edellisestä Logic Pro X:n versiosta ennen päivitystä. Nyt katsotaan miten se käytännössä tapahtuu.

Apple on julkaissut Logicin varmistuksesta tukiartikkelin Logic Pro X: Best practices for updating, jossa on esitelty ihan pätevä menetelmä varmistuksen ottamiselle Finderin avulla. Sen käyttämisessä täytyy kuitenkin muistaa pari juttua.

Ensinnäkin levytilaa on syytä olla reilusti vapaana, koska Logic Pro X vie useita gigatavuja tilaa. Vanha versio pakataan, jolloin levytilaa säästyy jonkin verran suoraan kopioon verrattuna. Vanhan talteen otetun version voi toki siirtää vaikka ulkoiselle kiintolevylle, ja jos kaikki toimii normaalisti, sen voi viimeistään seuraavan version tullessa poistaa kokonaan.

Lisäksi Mac App Storen automaattisten päivitysten on syytä olla pois päältä, jos mielii ollenkaan saada vanhaa Logic-versiota talteen ennen päivitystä. Automaattiset päivitykset voivat olla usein kätevä tapa pitää Mac App Storesta ladatut ohjelmat ajan tasalla, mutta siitä täytyy luopua tässä tilanteessa, koska päivitykset todellakin ladataan ja asennetaan kyselemättä. Voit lukea lisää automaattisista päivityksistä Applen tukiartikkelista OS X:n ja Mac-ohjelmien päivittäminen.

Jatka artikkeliin Ota varmistus Logicista ennen päivitystä

Retroilua: vuoden 2006 MacBook taas musiikintekokuntoon

Erityisesti Applella, mutta myös monilla Mac-käyttäjillä, on viehtymys ja innostus uusimpaan uuteen. Apple pyrkii jatkuvasti eteenpäin, julkaisee tiheään uusia versioita käyttöjärjestelmistä ja ohjelmistoista, ja vie teknologiaa eteenpäin esittelemällä uusia ja parempia liitäntätapoja ja poistamalla vanhoja kokonaan (levykeasemat, DVD/CD-ROM-asemat, FireWire…). Myös Mac-käyttäjät intoilevat uusista käyttöjärjestelmäversioista ja päivittävät laitteitaan innokkaasti. Päivittämisestä on monia etuja, kuten parempi tietoturva ja uudet ominaisuudet.

Applen päivitysinto on myös hieman kahtiajakoista, koska Applen laitteet ovat verrattain hyvälaatuisia, ja niiden käyttöikä on pitkä. Usein samaa laitetta, kuten Mac-tietokonetta tai iPhonea, voi ohjelmistopäivitysten myötä käyttää pidempään kuin vastaavaa Windows-PC:tä tai Android-puhelinta. Vanhat Apple-laitteet toki hidastuvat päivitysten myötä, koska uudet ohjelmistoversiot vaativat enemmän, mutta useimmiten on kuitenkin enemmän syytä päivittää kuin olla päivittämättä, ainakin siihen asti kunnes sitä ei enää voi tehdä.

Vai onko päivittäminen päätyyn asti sittenkään aina järkevää Apple-maailmassakaan? Olen saamassa tästä kokemusperäistä tietoa, koska olen tekemässä hieman erikoisempaa remonttia vanhalle MacBook-tietokoneelleni. Sen myötä saan tietää toimiiko vanha ohjelmisto hieman uusitulla raudalla paremmin kuin uusimmat ohjelmistoversiot alkuperäisellä raudalla.

Päivitettävä MacBook on vuosimallia 2006, eli sen virallinen nimitys on ”13-inch, Late 2006”. Kymmenen vuotta on jo Mac-tietokoneellekin ihan kunnioitettava ikä, mutta viime aikoina (oikeastaan viime vuosina) kone on alkanut hieman nikotella. Viiden vuoden käytön jälkeen sen akku piti vaihtaa, mutta uudempi akku on kestänyt jo viisi vuotta ihan hyvänä, tosin paljon vähemmillä lataussykleillä kuin ensimmäisenä viitenä vuotena.

Alkujaan MacBookissa oli 60 gigatavun kiintolevy, jonka tilalle hankin noin vuoden käytön jälkeen uuden 120 gigatavuisen. Nykyisiin MacBookeihin verrattuna kiintolevyn vaihto on aivan naurettavan helppoa (no, uusissahan sitä ei enää voi itse edes tehdä), joten alkuperäinen levy jäi laatikon pohjalle lojumaan. Uudempi 120 Gt levy palvelikin varsin hyvin, kunnes sekosi tai hajosi joitakin kuukausia sitten, eikä levykirjanpidon korjaaminen auttanut.

Vaihdoin tilalle alkuperäisen 60 gigatavun kiintolevyn, mutta se käyttäytyi varsin kummallisesti. Saatoin päästä kirjautumaan tietokoneeseen, mutta muutaman minuutin käytön jälkeen koko käyttöjärjestelmä hyytyi ikuiseen rantapallon pyörimiseen. Hiiren osoitin kyllä liikkui, mutta ei reagoinut mihinkään.

Päätin siis päivittää MacBookin kiintolevyn nykyaikaan, ja ostin Verkkokauppa.comista Kingstonin 120 gigatavun SSD-levyn hintaan 47,90 euroa. Tämä 2,5-tuumainen levy sopi kuin nakutettu vanhan MacBookin kiintolevyn kelkkaan, ja tätä kirjoittaessani sille asentuu OS X Tiger -käyttöjärjestelmän versio 10.4.8.

Tähän asti kaikki on mennyt aivan suunnitelmien mukaan: laitoin DVD-asemaan MacBookin mukana tulleen alkuperäisen asennus-DVD:n otsikolla ”MacBook Mac OS X Install Disc 1” ja käynnistin koneen pitämällä Command-R-näppäinyhdistelmää painettuna. Asennusohjelma käynnistyi kiltisti DVD:ltä, mutta ei tietenkään löytänyt yhtään levyasemaa, jolle OS X:n voisi asentaa. Eipä hätää: käynnistin asennusohjelman valikosta Disk Utility -ohjelman ja tein sillä uudesta SSD-levystä yhden ison levyosion. Sen jälkeen asennusohjelma poimi uuden osion lennosta asennuskohteeksi, ja sai minut ihailemaan Applen viimeisen päälle mietittyä työn jälkeä.

Tiger-asennus

SSD-levyn pitäisi olla monta kertaa tavallista kiintolevyä nopeampi ja viattomampi, koska siinä ei ole lainkaan pyöriviä levypintoja. Täytyy myös ihailla sitä, miten hienosti SSD-levy meni heittämällä vanhan 2,5 tuumaisen levyn tilalle sekä fyysisesti että ohjelmallisesti. Tähän mennessä ainakaan OS X:n asennus ei ole huomannut mitään eroa.

Kunhan asentelu etenee, raportoin lisää musiikinteko-ohjelmista, joita aion asentaa. Tarkoitus on tehdä tästä koneesta pelkästään musiikkikäyttöön omistettu laite, käyttäen sopivia ohjelmistoja siltä ajalta kun laite oli uudenkarhea, eikä sitä oltu vielä hidastettu toistuvilla päivityksillä.

On aivan mahdollista, että projekti lässähtää alkuunsa, mutta tähän asti on ainakin voinut olla toiveikas onnistumisen suhteen.

Asennus alkoi n. kello 16.15.

Kaksi tuntia aloittamisen jälkeen: OS X Tiger on asentunut koneeseen, pakolliset aloitustiedot on täytetty, oma Wi-Fi on valittu ja verkon salasana syötetty. Viimeisen kysymysvaiheen jälkeen rantapallo jäi pyörimään ja on tehnyt sitä nyt jo pari viisi minuuttia. Toivottavasti OS X sentään vain lataa taustalla päivityksiä, koska tämä näyttää huolestuttavasti samalta kuin yllä kuvattu hyytyminen.

Kello 18.38: Järkeilin, että jospa vanha MacBook ei tajua uutta Wi-Fi-verkkoa. Niinpä kytkin sen suoraan ADSL-tukiasemaan Ethernet-kaapelilla. Eipä kysellyt Wi-Fi:stä mitään, mutta sama rantapalloilmiö tuli jälleen viimeisen kyselyruudun jälkeen. Mitä ihmettä?

Kello 19.28: Käynnistäminen uudelleen asennus-DVD:ltä ja tarkistus Disk Utilityllä kertoi, että levy on päreinä. Osiointi uudelleen näyttäisi päätyvän taas samanlaiseen rantapalloiluun. Mieleen on ilmestynyt orastavia katumisajatuksia.

Kello 19.36: On toki mahdollista, että tämä Kingstonin SSD-levy on liian uusi tälle MacBookille, vaikka se kyllä aluksi näkyy Disk Utilityssä. Toisaalta se taas ei mitenkään liity siihen, että MacBookin oman alkuperäisen kiintolevyn kanssa oli hyytymisongelma, joka ilmeni pian käynnistyksen jälkeen, mutta viimeistään kirjautumisruudussa. Yksi kokeilukohde olisi vielä kytkeä alkuperäinen kiintolevy vaikka USB:llä ja valita se käynnistyslevyksi.

Kuten huomataan, tällä tunkkaamisella ei ole vielä tähän mennessä ollut mitään tekemistä musiikin kanssa.