V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.

 

V6: Logic Studio koneeseen

V6-sarja jatkuu ohjelmistoasioilla. Jos iMac on kotistudion hermokeskus, niin sen ohjaamo on sekvensseriohjelma, nykynimellä DAW eli Digital Audio Workstation. DAW-ohjelma mahdollistaa soiton ja laulun äänittämisen tietokoneen kiintolevylle sekä virtuaali-instrumenttien soittamisen ja niiden osuuksien tallentamisen MIDI-käskyinä. Kaikkea tallennettua voi järjestellä mielin määrin biisiksi, miksata tuotoksen ja valmistella sen Internet-julkaisua varten.

Ei ole liioittelua sanoa, että nykyaikainen DAW-ohjelma on paljon helpompi käyttää ja monipuolisempi kuin yksikään studion kelanauhuri on koskaan ollut. Raitojen määrä on periaatteessa ääretön; käytännössä sitä rajoittaa tietokoneen teho ja kiintolevyn tallennustila. Myös moni mikseri on korvautunut DAW-ohjelman ja äänilaitteen yhdistelmällä. Samanaikaisesti äänitettävien raitojen määrää rajoittaa vain äänilaitteen sisäänmenojen määrä.

Logic Pro 9, osa Logic Studio 2 -pakettia

V6-kotistudion DAW-ohjelma on toistaiseksi Applen Logic Pro 9. Se on alun perin julkaistu syksyllä 2009, ja viimeinen päivitys siihen on tullut lokakuussa 2012. Sattumoisin sen aktiivipalvelus kesti viisi vuotta, joka on myös tämän juttusarjan teemana. Jos laskee viimeisestä päivityksestä, niin Logic Pro 9 on alle viisi vuotta vanha, mutta sen ensijulkaisusta on kuitenkin jo lähes 10 vuotta. Applen Logic Pro 9.1.8: Release Notes kertoo mitä viimeisessä päivityksessä on korjattu. Kuten yleensä, olen tulostanut tämän dokumentin itselleni PDF-tiedostoksi, koska se sisältää kaikkien Logic Pro 9 -päivitysten julkaisutiedot. Apple ei päivitä sitä enää, ja se saattaa joskus poistua saatavilta netistä, joten on hyvä olla kopio itsellä tallessa.

Logic Pro 9 on osa Logic Studio 2.0 -ohjelmapakettia, johon kuuluvat myös Soundtrack Pro 2 -äänieditori, MainStage-keikkasoitto-ohjelma sekä Waveburner-CD-poltto-ohjelma. Tätä pakettia myytiin aikanaan hyllytuotteena, johon kuului kokonaista yhdeksän täyteen pakattua DVD-levyä.

LogicStudio20Pack

Ostin aikanaan Logic Studio 2.0:n päivitysversion, joka vaati edellisen Logic Studio -version (jossa oli muun muassa Logic Pro 8) asennettuna koneelle. Tuolloin sitä aivan toiseen sen aikaiseen koneeseen asentaessa tuli ikävä yllätys: asennus-DVD oli viallinen, eikä asennus onnistunut siltä. Applen Pro Applications Suppport -tukipalvelu hoiti asian yhdellä puhelinsoitolla kuntoon ilman kyselyjä; korvaava DVD tuli seuraavalla viikolla postissa. En tiedä oliko merkitystä sillä, että olin jo edellisen Logic Studion rekisteröity käyttäjä, mutta ei minulta taidettu kysyä edes sarjanumeroa.

Yritin ensin asentaa V6-studion iMaciin ihan ensimmäistä Logic Studion 1.0-versiota, eli Logic Pro 8 -ohjelmaa, jossa myös oli kymmenkunta DVD-levyä, ja niiden sisällön kopiointiin tietokoneen kiintolevylle meni tietenkin tuntikausia. Yhden levynvaihdon kohdalla asennusohjelma alkoi pyytää täysin tuntemattoman nimistä DVD-levyä, eikä varsinainen asennuslevy ainakaan kelvannut. Asennukseen oli siinä vaiheessa mennyt jo ainakin kolme tuntia, ja menossa oli jo toinen yritys, joten kolmatta kertaa en ajatellut enää yrittää.

Onneksi vanhan Logic Studion asennusohjelma sai asennetuksi itse Logic Pro 8:n ja muutkin ohjelmat, joten asentamatta jäivät lähinnä Jam Pack -sisällöt. Järkeilin, että jos uuden Logic Studion asennus tarkistaa edellisen version olemassaolon, niin sen pitäisi riittää, joten unohdin Logic Studio 1.0:n (ja sen painetut käsikirjat, jotka ovat menneen ajan luksusta), ja hyppäsin suoraan Logic Studio 2.0:aan.

Logic Studio 2.0:n asennus DVD-levyiltä kesti myös useita tunteja. Yhden illan aikana tein niitä näitä, ja hyppäsin vaihtamassa levyä aina kun huomasin asennusohjelman ilmoittavan siitä. Levytilaa kului noin 50 gigatavua, koska asensin kaiken mahdollisen sisällön, kuten Jam Pack -kirjastot ja Apple Loops -luupit.

Päivitys ilman verkkoyhteyttä, uhka vai mahdollisuus?

Koska tiesin, että Logic Pro 9:stä oli tullut useita korjauspäivityksiä ja myös joitakin uusia ominaisuuksia, halusin tietenkin saada ne mukaan kärryyn. Tässä iMacissä ei ole ainakaan pysyvää verkkoyhteyttä toistaiseksi, joten latasin Logic Pro 9.1.8 -päivityksen Applen verkkosivuilta toisella koneella. Sitten kopioin sen USB-muistitikulle ja sieltä edelleen iMacin kiintolevylle.

Päivityksen asentaminen oli mutkaton toimenpide, ja nyt iMacissä on uusin mahdollinen Logic Pro 9:n versio eli 9.1.8. Kuten useimmat Konesoiton lukijat varmaan tietävätkin, tämän ohjelman on korvannut Logic Pro X*, jonka saa ainoastaan Mac App Storesta. Sitä ei ole koskaan julkaistukaan DVD-versiona. Samalla loppui myös Logic Studio -ohjelmapaketin tarina, koska Apple lopetti vuonna 2013 Soundtrack Pro -ohjelman sekä Waveburnerin. Sen sijaan MainStage -ohjelma elää ja voi hyvin, ja sen uusi versio MainStage 3* on saatavana Mac App Storesta.

Pieni harmittava asia tuosta verkkoyhteyden puuttumisesta kuitenkin aiheutui. Logic Pro 9:ään on saatavana lisää äänimateriaalia valitsemalla ohjelman päävalikosta Download Additional Content…, mutta se vaatisi tietenkin verkkoyhteyden. Tietääkseni näitä materiaaleja ei ole erikseen ladattavana missään, vaan ne pitää ladata suoraan Logic Pro 9:n sisältä. Tätä varten poikkesin sen verran verkkoyhteydettömyyden periaatteista, että löin vähäksi aikaa verkkokaapelin kiinni iMaciin, koska ZyXELin ADSL-modeemin omaan Wi-Fi-verkkoon kytkeytyminen aiheuttaa outoja (lue lisää iMaciä käsittelevästä V6-jutusta).

Logic Pro 9 lataili vielä puolisen gigatavua GarageBand-instrumentteja, mutta nyt pitäisi äänikirjastonkin olla aivan tapissa. Kun kone kerran oli verkossa kiinni, niin asentelin samassa sessiossa vielä MainStage 2.1.3- ja WaveBurner 1.6.1 -päivitykset.

Yhteenveto

Nyt iMacissä on koko Logic Studio 2.0 päivityksineen, eli käytännössä Logic Pro 9 ja MainStage 2 sekä SoundTrack Pro 2 (en oleta WaveBurnerillä olevan juurikaan käyttöä, koska CD-levyjä ei enää juuri poltella).

Logic Pro 9 toimii iMacin omalla sisäisellä audiopiirillä, mutta koneen kotelon alareunassa olevat kaiuttimet eivät ole kotistudiokäyttöön tarpeeksi hyvät. Kuulokkeita käyttämällä voi toki kuunnella esimerkiksi virtuaali-instrumenttien ääniä, mutta äänittäminen jättää samalla tavalla toivomisen varaa. Seuraavaksi perehdytään siis äänilaitteen asetuksiin ja kunnollisen äänitysmikrofonin käyttöön.

Jos sinulla ei sattumoisin ole Logic Studio 2.0 -pakettia omistuksessasi, niin suosittelen menemään Mac App Storeen ja lataamaan Logic Pro X:n hintaan 199 euroa. Se on noin puolet siitä mitä Logic Studio 1.0 aikanaan maksoi, ja saman verran kuin Logic Studio 2.0 -päivitys. Mitään päivityshintaa aiemmista versioista ei ole. Logic Pro X on kolmen vuoden aikana päivittynyt melkoisesti; näistä päivityksistä voit lukea lisää Konesoiton Logic Pro X -jutuista.

 

V6: iMac vuosimallia 2011 ja OS X Snow Leopard

Konesoiton V6-sarja, eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä, jatkuu nyt iMac-tietokoneen esittelyllä. Tarkoituksena on kasata tämän koneen ympärille pieni kotistudio, jonka kaikki laitteet ja ohjelmistot ovat viiden vuoden takaa, tai jopa sitä vanhempia.

Studion hermokeskus on Applen iMac-tietokone, joka on ostettu vuonna 2011. Se on kuitenkin hieman vanhempaa mallia kuin tuon vuoden iMacit yleensä. Mallinumero on ”iMac9,1”, josta ei Mactrackerin mukaan ole tällaista kellotaajuudeltaan 2,6-gigahertsistä ja kahden gigatavun muistilla varustettua mallia. Levytilaa on 320 gigatavua, ja lisävarusteena on SuperDrive, joka pystyy lukemaan ja kirjoittamaan DVD-levyjä. Näytön halkaisija on 20 tuumaa, ja sen tarkkuus on 1680 kertaa 1050 kuvapistettä.

Kotistudion keskuskone on vuonna 2011 ostettu iMac.
Kotistudion keskuskone on vuonna 2011 hankittu iMac.

Ei Wi-Fi-yhteyttä!

Sirius-koneen käyttöjärjestelmänä on OS X 10.6.8 eli viimeinen Snow Leopardin versio. Se on päivitetty ennen kuin kone tuli taas haltuuni, ja osoittautui yllättävän hankalaksi saada Wi-Fi-yhteyttä siihen kun käytössä oli Elisa ADSL ja siihen kuuluva ZyXEL-modeemi, mallinimeltään ”Kotiboksi VMG3925-B10B”. Tämän laitteen Wi-Fi nimittäin hyydyttää vanhempia Mac-tietokoneita, tai vanhempia OS X:n versioita.

MacBook vuodelta 2006 meni aivan kyykkyyn sisäänkirjautumisen jälkeen kun Wi-Fi oli päällä. Sen sijaan ilman Wi-Fi-yhteyttä ei ollut mitään ongelmia. MacBookissa oli muistaakseni myös Snow Leopard. Sama ilmiö toistui tämän iMacin kanssa, mutta vuoden 2008 Mac mini, jossa on OS X Lion, pystyy kytkeytymään ZyXEL-pöntön Wi-Fiin ilman mitään ongelmia.

Keskeytysten ja houkutusten (sähköposti, Facebook jne.) välttämiseksi näkee usein suositeltavan, että studiokone otettaisiin kokonaan verkosta irti. Se tietenkin hankaloittaa ohjelmistojen päivittämistä merkittävästi, mutta jos kone on vain yhteen tarkoitukseen eli musiikin tekemiseen, siihen on asennettu tietyt ohjelmat, ja ne on jo päivitetty tappiin asti, ei lisäpäivityksille pitäisi olla edes tarvetta (koska niitä ei välttämättä edes ole).

Tietoturvaongelmat on koko lailla minimoitu, koska olemattoman verkkoyhteyden kautta ei koneeseen voi tulla haittaongelmia. Jos koneen kanssa ei myöskään käytä muita kuin itse hyväksi tietämiään USB-muistitikkuja, niin myös huoli USB-liitännän kautta leviävistä haittaohjelmista poistuu. Mikään järjestelmä ei ole sataprosenttisen aukoton, mutta eiköhän tämä taso riitä kotistudiokoneelle vailla verkkoyhteyttä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin verkkoyhteyden puuttuminen ja sen tuoma keskittyminen musiikin tekemiseen.

Koneen käyttöjärjestelmä on siis OS X Snow Leopard, ja 10.6.8 on sen viimeinen versio. Asennettu iTunes saa olla sillä tasolla mille se on viimeksi jäänyt, eli versioon 11.4. Musiikin tekemiseen tullaan käyttämään Applen Logic Studio 9 -ohjelmistoa, ja sen asentamisesta ja päivittämisestä kerrotaan omassa jutussaan myöhemmin.

Mikä V6?

Jos et tiedä mikä on Konesoiton V6 ja mikä ajatus on sen takana, niin lue V6-juttusarjan ensimmäinen osa.

Seuraa ilmoitteluamme

Mikäli V6-ajattelu kiinnostaa, seuraa Konesoittoa. Aihetta käsittelevät jutut on merkitty tunnuksella V6.

Konesoiton löydät myös Facebookista ja Instagramista.

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä.


Musikhaus Thomann Linkpartner

V6 – Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä

Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä, lyhyemmin V6, on Konesoiton uusi konsepti, josta voi syntyä useammankin jutun sarja.

V6-ajattelu perustuu siihen oivallukseen, että kotistudion laitteiden ja ohjelmien ei välttämättä tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia. Vaikka valmistajat mielellään myyvät meille uusia tuotteita ja päivityksiä vanhoihin, voi joskus olla hyvä pysäyttää päivityskaruselli sopivaan kohtaan ja pyrkiä hyödyntämään täysimittaisesti sitä mitä itsellä jo on.

Monet kotistudiota tai sen tapaista äänitysratkaisua mietiskelevät ovat varmasti siinä tilanteessa, että oikeastaan juuri mitään soveltuvaa teknologiaa ei vielä ole. Tähän tarkoitukseen Konesoitto neuvoo edelleen siinä miten kotistudio kannattaisi varustella, esimerkiksi suosituissa jutuissa Millainen mikrofoni kotistudioon? ja Kotistudion kuulokkeet.

Mikäli sinulla on mahdollisuus saada käyttöösi hieman vanhempaa teknologiaa, siitäkin voi saada irti aivan tarpeeksi, aina demoilusta julkaisemiseen asti. Konesoiton V6-juttujen on tarkoitus kertoa nimenomaan näistä hankkeista, lähtien omasta kokemuksesta.

Miksi vääntöä?

Sana ”vääntö” tarkoittaa tässä yhteydessä musiikin tekemistä. Yksi kimmoke sen käyttämiseen tuli varmaan siitä, kun joskus Konesoiton alkuaikoina mainostin tätä blogia Muusikoiden.net-sivuston foorumilla, ja erään käyttäjän ei-niin-kannustava palaute kuului: ”Missä tuolla puhuttiin musan vääntämisestä ja musiikkiteknologiasta?” (Ei, en ole unohtanut.)

Eri ihmiset tietenkin tarkoittavat eri asioita ”musan vääntämisellä” – yksille se on laulaja-lauluntekijä-materiaalin työstämistä, toisille kitaravallien tuplaamista örinäheviteoksiin ja kolmansille taas biittien rakentelua MPC:llä tai trancekickien hiontaa. Niin tai näin, V6-jutut ovat oma käsitykseni siitä mitä musan vääntämiseen käytännössä liittyy. Mitä ehkä tulee ulos on vielä täysi mysteeri.

Kyseessä on siis yhdellä lailla dogma-ajattelu, joka voi joskus olla vähän vaarallistakin, mutta toisaalta viime aikoina yhä useammat ajattelijat ovat korostaneet rajoitusten merkitystä näinä yltäkylläisyyden aikoina. Meillä on käytössämme niin paljon uskomattoman pystyvää musiikkiteknologiaa, että vaikka sitä rajoittaa jollain tavalla, jäljelle jää silti enemmän kuin monilla maailman mahtavinta musiikkia tehneillä artisteilla on ikinä ollut.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Minulle on vuosien varrella kertynyt monenlaisia tietokoneita ja äänilaitteita, joita käyttelen uudempien ja vanhempien tietokoneiden kanssa sulassa sovussa ristiin rastiin. Nyt kuitenkin halusin kokeilla miltä tuntuu pistää pystyyn pelkästään musiikin tekemiseen tarkoitettu tietokone ja sen ympärille kasattu äänityslaitteisto, ja siihen soveltui parhaiten hieman vanhempi laite, joka sattui olemaan sopivasti käsillä.

Olen äskettäin saanut käyttööni iMac-tietokoneen, jonka olen hankkinut vuonna 2009 2011 perheen teinien yhteiseksi laitteeksi. Sillä on pelattu The Simsiä ja Hattrickiä, tehty koulutehtäviä ja hallinnoitu iPodien ja iPhonejen musiikkikirjastoa, järjestelty digikameran valokuvia, chättäilty ja facebookattu, katseltu telkkaria EyeTV:llä ja vaikka mitä muuta. Kun teinit ovat sitten aikuistuneet, saaneet omat MacBookit ja muuttaneet kotoa pois, tämä iMac on käynyt tarpeettomaksi. Se on edelleen ihan soiva peli, ja sen kanssa toimivat kaikki sellaiset äänilaitteet ja ohjelmistot, joita tarvitaan kotistudioäänityksiin ja niiden jatkojalostamiseen.

Konesoiton V6-jutut siis perustuvat tämän iMacin ympärille rakennettuun kokonaisuuteen. Tulen kirjoittamaan tästä iMacistä erikseen oman esittelynsä, josta selviävät sen ominaisuudet ja strategiset mitat.

Miksi juuri viisi vuotta vanhoilla vehkeillä?

Viisi vuotta on tietokonemaailmassa ja musiikkiteknologiassa jo melko pitkä aika. Siinä ajassa on esimerkiksi nähty OS X -käyttöjärjestelmästä kuusi eri versiota sekä Windowsista 7, 8 ja 10. Apple on julkaissut kaksi eri MacBook Pro -sukupolvea sekä MacBook Airin ja iMac on muuttunut aina vain ohuemmaksi. Android-puhelimet ovat valloittaneet maailman, iPad on yksinään määritellyt tablettien laitekategorian ja iPhone-malleja tulee joka lähes vuosi uusia, tai ainakin iOS:n uusi versio tekee niistä taas melkein kuin uusia (ei ehkä nopeuden puolesta kuitenkaan). Raspberry Pi on luonut markkinan luottokortin kokoisille Linux-tietokoneille, ja niin edelleen.

Viisi vuotta vanha tietokone on kuitenkin vielä käyttökelpoinen, vaikka ei olekaan enää nopeimmasta päästä. Vähän vanhemmilla ohjelmistoilla varustettuna se on edelleen parasta mitä viisi vuotta sitten oli tarjolla, vaikka ei olekaan sama asia kuin juuri kaupasta haettu tuliterä kone.

Varsinkin Mac-tietokoneet ovat viiden vuoden ikäisinä edelleen aivan käyttökelpoisia, ja yleensä enemmän kuin vastaavat Windows-koneet. Siksi V6-sarja keskittyy nimenomaan Mac-tietokoneen ympärille. Toinen syy on se, että Mac-tietokoneet ovat helppokäyttöisiä, suosittuja musiikintekijöiden keskuudessa, ja muutenkin luovan ihmisen ykkösvalinta. Tätä mielipidettä en pyri peittelemään millään lailla.

Seuraa ilmoitteluamme

Mikäli V6-ajattelu kiinnostaa, seuraa Konesoittoa. Aihetta käsittelevät jutut on merkitty tunnuksella V6.

Konesoiton löydät myös Facebookista ja Instagramista.

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä.


Musikhaus Thomann Linkpartner