Steinberg UR22mkII now works with iOS 10

Three weeks ago I got a new iPad after four years. I replaced my iPad 3  (of 2012 vintage) with an iPad Air 2, and the difference in speed is obviously huge. As software demands have grown, the old iPad 3 (the first one with a retina display) simply has not been able to keep up, even though it could be updated all the way to iOS 9.3.4.

When I got the new iPad Air 2, I immediately updated it to iOS 10, but when, a week later, I started a recording session with my Steinberg UR22mkII*, I noticed that the playback and recording suffered from stuttering and crackles. A quick web search resulted in similar complaints from others with the same or similar hardware combination, but also a message from Steinberg about the issue being recognised and a promise of a forthcoming firmware update to the UR22mkII.

The firmware update was published a week ago, and today I got the chance to install it. Based on quick testing with Apple’s GarageBand for iOS**, KORG Gadget** and Native Instruments’ iMASCHINE 2**, it looks like the problem is truly fixed now. Here is some more detailed information; note that all of this applies to OS X only; for Windows, just read the release notes and the update guide included with the firmware update. There is an update available also for the Steinberg UR12*, if you happen to have that other handy iPad-compatible audio interface.

To update the firmware you need to have at least version 1.9.9 of the Yamaha Steinberg USB Driver, which I had, but there was version 1.9.10 available, so I grabbed and installed that first. Of course, installing the USB driver requires a restart. I’m running OS X El Capitan version 10.11.6 with OS X Server 5.2** on my main studio iMac. As they say, ”one does not simply reboot a Mac”, especially one running OS X Server, but I took a plunge for the betterment of all things. (Of course, you might want to ask why I’m running OS X Server anyway, and on the main studio computer. Well, I’m using it for software development also, and as a Continuous Integration host for Xcode Server. So now you know.)

After the driver update, it was a quick matter to connect the UR22mkII to the iMac with USB, fire up the Firmware Updater and hit Start.

steinbergur22mkiifirmwareupdaterstart

Firmware updates are always just a little scary – something could go wrong, and you could end up with an expensive brick in your hands. But that never happens, right? This time at least it didn’t, even though on the first attempt the Firmware Updater complained that it couldn’t find the UR22mkII, even though the white USB light was glowing steady. Unplugging and replugging the unit did the trick, and after just a few seconds the update was completed.

steinbergur22mkiifirmwareupdatercompleted

Then came the bit that had originally caused the problem, namely the iPad running iOS 10. I bought an Apple Lightning to USB 3 Camera Adapter*, which does more than its name implies: it allows you to connect a USB device like the UR22mkII into your iPad’s Lightning socket with USB, while allowing the iPad to charge through it, because it has its own Lightning socket. Brilliant!

Since the iPad can’t power the UR22mkII, I connected a USB charger (an old Nokia unit from some Lumia phone) to it and set the power source switch to ”5V DC”. Now both devices were powered separately. There were no problems with playback from KORG Gadget and Native Instruments iMASCHINE 2.

I plugged my Rode NT-1A microphone into the UR22mkII and turned on the 48 V phantom power it needs, being a large-diaphragm condenser. A quick recording test with GarageBand for iOS yielded a nice sound captured through the Yamaha D-Pre microphone preamplifier on the UR22mkII, as expected.

garagebandiosaudiodeviceconnected

Naturally I also tested with Steinberg’s Cubasis LE 2**, the version of Cubasis which is unlocked out of demo mode by the presence of a UR22mkII or UR12 unit and is upgradeable to the full Cubasis with an in-app purchase. For other audio interfaces which unlock Cubasis LE, see the app home page. With other gear (or no gear, relying solely on the iPad), you could go straight to the full Cubasis 2**.

It was also an eye opener, or should I say ear opener, to hear the iPad sounds from proper studio monitors – in my case, a pair of Genelec 8010A* powered monitors. While the iPad Air 2 has a headphone socket, any solution that relies on audio to be distributed to studio-grade monitors through it will lose to a digital audio out from the Lightning connection and onto the DAC (Digital to Analog Converter) of the UR22mkII or a similar audio interface. If you’re interested in reading more about the technology, there is a nice product development story about the UR series published by Steinberg.

It’s good to see that Steinberg and Yamaha are backing their nice and affordable hardware with software solutions, too. The identification and fix for the iOS 10 problem was quite quick for such a large company, so kudos to the people who made it happen in a timely manner.

All the gear mentioned in this article was paid for and remains in active use in my studio, so no freebies here! If you are in the market for this kind of gear, why not give Musikhaus Thomann* a try. All the links marked with * take you their huge web shop, and if you buy something from them as a result, I get a small referral. Same thing with the App Store or Mac App Store, but those links are marked with **. Thanks for your support!

 

V6 – Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä

Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä, lyhyemmin V6, on Konesoiton uusi konsepti, josta voi syntyä useammankin jutun sarja.

V6-ajattelu perustuu siihen oivallukseen, että kotistudion laitteiden ja ohjelmien ei välttämättä tarvitse aina olla uusimpia mahdollisia. Vaikka valmistajat mielellään myyvät meille uusia tuotteita ja päivityksiä vanhoihin, voi joskus olla hyvä pysäyttää päivityskaruselli sopivaan kohtaan ja pyrkiä hyödyntämään täysimittaisesti sitä mitä itsellä jo on.

Monet kotistudiota tai sen tapaista äänitysratkaisua mietiskelevät ovat varmasti siinä tilanteessa, että oikeastaan juuri mitään soveltuvaa teknologiaa ei vielä ole. Tähän tarkoitukseen Konesoitto neuvoo edelleen siinä miten kotistudio kannattaisi varustella, esimerkiksi suosituissa jutuissa Millainen mikrofoni kotistudioon? ja Kotistudion kuulokkeet.

Mikäli sinulla on mahdollisuus saada käyttöösi hieman vanhempaa teknologiaa, siitäkin voi saada irti aivan tarpeeksi, aina demoilusta julkaisemiseen asti. Konesoiton V6-juttujen on tarkoitus kertoa nimenomaan näistä hankkeista, lähtien omasta kokemuksesta.

Miksi vääntöä?

Sana ”vääntö” tarkoittaa tässä yhteydessä musiikin tekemistä. Yksi kimmoke sen käyttämiseen tuli varmaan siitä, kun joskus Konesoiton alkuaikoina mainostin tätä blogia Muusikoiden.net-sivuston foorumilla, ja erään käyttäjän ei-niin-kannustava palaute kuului: ”Missä tuolla puhuttiin musan vääntämisestä ja musiikkiteknologiasta?” (Ei, en ole unohtanut.)

Eri ihmiset tietenkin tarkoittavat eri asioita ”musan vääntämisellä” – yksille se on laulaja-lauluntekijä-materiaalin työstämistä, toisille kitaravallien tuplaamista örinäheviteoksiin ja kolmansille taas biittien rakentelua MPC:llä tai trancekickien hiontaa. Niin tai näin, V6-jutut ovat oma käsitykseni siitä mitä musan vääntämiseen käytännössä liittyy. Mitä ehkä tulee ulos on vielä täysi mysteeri.

Kyseessä on siis yhdellä lailla dogma-ajattelu, joka voi joskus olla vähän vaarallistakin, mutta toisaalta viime aikoina yhä useammat ajattelijat ovat korostaneet rajoitusten merkitystä näinä yltäkylläisyyden aikoina. Meillä on käytössämme niin paljon uskomattoman pystyvää musiikkiteknologiaa, että vaikka sitä rajoittaa jollain tavalla, jäljelle jää silti enemmän kuin monilla maailman mahtavinta musiikkia tehneillä artisteilla on ikinä ollut.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Minulle on vuosien varrella kertynyt monenlaisia tietokoneita ja äänilaitteita, joita käyttelen uudempien ja vanhempien tietokoneiden kanssa sulassa sovussa ristiin rastiin. Nyt kuitenkin halusin kokeilla miltä tuntuu pistää pystyyn pelkästään musiikin tekemiseen tarkoitettu tietokone ja sen ympärille kasattu äänityslaitteisto, ja siihen soveltui parhaiten hieman vanhempi laite, joka sattui olemaan sopivasti käsillä.

Olen äskettäin saanut käyttööni iMac-tietokoneen, jonka olen hankkinut vuonna 2009 2011 perheen teinien yhteiseksi laitteeksi. Sillä on pelattu The Simsiä ja Hattrickiä, tehty koulutehtäviä ja hallinnoitu iPodien ja iPhonejen musiikkikirjastoa, järjestelty digikameran valokuvia, chättäilty ja facebookattu, katseltu telkkaria EyeTV:llä ja vaikka mitä muuta. Kun teinit ovat sitten aikuistuneet, saaneet omat MacBookit ja muuttaneet kotoa pois, tämä iMac on käynyt tarpeettomaksi. Se on edelleen ihan soiva peli, ja sen kanssa toimivat kaikki sellaiset äänilaitteet ja ohjelmistot, joita tarvitaan kotistudioäänityksiin ja niiden jatkojalostamiseen.

Konesoiton V6-jutut siis perustuvat tämän iMacin ympärille rakennettuun kokonaisuuteen. Tulen kirjoittamaan tästä iMacistä erikseen oman esittelynsä, josta selviävät sen ominaisuudet ja strategiset mitat.

Miksi juuri viisi vuotta vanhoilla vehkeillä?

Viisi vuotta on tietokonemaailmassa ja musiikkiteknologiassa jo melko pitkä aika. Siinä ajassa on esimerkiksi nähty OS X -käyttöjärjestelmästä kuusi eri versiota sekä Windowsista 7, 8 ja 10. Apple on julkaissut kaksi eri MacBook Pro -sukupolvea sekä MacBook Airin ja iMac on muuttunut aina vain ohuemmaksi. Android-puhelimet ovat valloittaneet maailman, iPad on yksinään määritellyt tablettien laitekategorian ja iPhone-malleja tulee joka lähes vuosi uusia, tai ainakin iOS:n uusi versio tekee niistä taas melkein kuin uusia (ei ehkä nopeuden puolesta kuitenkaan). Raspberry Pi on luonut markkinan luottokortin kokoisille Linux-tietokoneille, ja niin edelleen.

Viisi vuotta vanha tietokone on kuitenkin vielä käyttökelpoinen, vaikka ei olekaan enää nopeimmasta päästä. Vähän vanhemmilla ohjelmistoilla varustettuna se on edelleen parasta mitä viisi vuotta sitten oli tarjolla, vaikka ei olekaan sama asia kuin juuri kaupasta haettu tuliterä kone.

Varsinkin Mac-tietokoneet ovat viiden vuoden ikäisinä edelleen aivan käyttökelpoisia, ja yleensä enemmän kuin vastaavat Windows-koneet. Siksi V6-sarja keskittyy nimenomaan Mac-tietokoneen ympärille. Toinen syy on se, että Mac-tietokoneet ovat helppokäyttöisiä, suosittuja musiikintekijöiden keskuudessa, ja muutenkin luovan ihmisen ykkösvalinta. Tätä mielipidettä en pyri peittelemään millään lailla.

Seuraa ilmoitteluamme

Mikäli V6-ajattelu kiinnostaa, seuraa Konesoittoa. Aihetta käsittelevät jutut on merkitty tunnuksella V6.

Konesoiton löydät myös Facebookista ja Instagramista.

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä.


Musikhaus Thomann Linkpartner

Ota varmistus Logicista ennen päivitystä

Apple julkaisee Logic Pro X:stä uusia päivityksiä melko tiheään tahtiin. Vikakorjausten lisäksi niissä on myös melko paljon uusia ominaisuuksia, ja se on aina pieni riski kun ohjelmistoista on kyse. On aina mahdollista, että jokin uusi ominaisuus ei toimikaan omalla koneella kuten pitäisi.

Varsinkaan ammattikäytössä ei oikein olisi varaa rikkoa työkaluja päivityksellä, koska se saattaa merkitä äänitysten ja tuotantojen viivästymistä. Jo jonkin aikaa Apple on suositellut varmistuksen ottamista edellisestä Logic Pro X:n versiosta ennen päivitystä. Nyt katsotaan miten se käytännössä tapahtuu.

Apple on julkaissut Logicin varmistuksesta tukiartikkelin Logic Pro X: Best practices for updating, jossa on esitelty ihan pätevä menetelmä varmistuksen ottamiselle Finderin avulla. Sen käyttämisessä täytyy kuitenkin muistaa pari juttua.

Ensinnäkin levytilaa on syytä olla reilusti vapaana, koska Logic Pro X vie useita gigatavuja tilaa. Vanha versio pakataan, jolloin levytilaa säästyy jonkin verran suoraan kopioon verrattuna. Vanhan talteen otetun version voi toki siirtää vaikka ulkoiselle kiintolevylle, ja jos kaikki toimii normaalisti, sen voi viimeistään seuraavan version tullessa poistaa kokonaan.

Lisäksi Mac App Storen automaattisten päivitysten on syytä olla pois päältä, jos mielii ollenkaan saada vanhaa Logic-versiota talteen ennen päivitystä. Automaattiset päivitykset voivat olla usein kätevä tapa pitää Mac App Storesta ladatut ohjelmat ajan tasalla, mutta siitä täytyy luopua tässä tilanteessa, koska päivitykset todellakin ladataan ja asennetaan kyselemättä. Voit lukea lisää automaattisista päivityksistä Applen tukiartikkelista OS X:n ja Mac-ohjelmien päivittäminen.

Jatka artikkeliin Ota varmistus Logicista ennen päivitystä

Retroilua: vuoden 2006 MacBook taas musiikintekokuntoon

Erityisesti Applella, mutta myös monilla Mac-käyttäjillä, on viehtymys ja innostus uusimpaan uuteen. Apple pyrkii jatkuvasti eteenpäin, julkaisee tiheään uusia versioita käyttöjärjestelmistä ja ohjelmistoista, ja vie teknologiaa eteenpäin esittelemällä uusia ja parempia liitäntätapoja ja poistamalla vanhoja kokonaan (levykeasemat, DVD/CD-ROM-asemat, FireWire…). Myös Mac-käyttäjät intoilevat uusista käyttöjärjestelmäversioista ja päivittävät laitteitaan innokkaasti. Päivittämisestä on monia etuja, kuten parempi tietoturva ja uudet ominaisuudet.

Applen päivitysinto on myös hieman kahtiajakoista, koska Applen laitteet ovat verrattain hyvälaatuisia, ja niiden käyttöikä on pitkä. Usein samaa laitetta, kuten Mac-tietokonetta tai iPhonea, voi ohjelmistopäivitysten myötä käyttää pidempään kuin vastaavaa Windows-PC:tä tai Android-puhelinta. Vanhat Apple-laitteet toki hidastuvat päivitysten myötä, koska uudet ohjelmistoversiot vaativat enemmän, mutta useimmiten on kuitenkin enemmän syytä päivittää kuin olla päivittämättä, ainakin siihen asti kunnes sitä ei enää voi tehdä.

Vai onko päivittäminen päätyyn asti sittenkään aina järkevää Apple-maailmassakaan? Olen saamassa tästä kokemusperäistä tietoa, koska olen tekemässä hieman erikoisempaa remonttia vanhalle MacBook-tietokoneelleni. Sen myötä saan tietää toimiiko vanha ohjelmisto hieman uusitulla raudalla paremmin kuin uusimmat ohjelmistoversiot alkuperäisellä raudalla.

Päivitettävä MacBook on vuosimallia 2006, eli sen virallinen nimitys on ”13-inch, Late 2006”. Kymmenen vuotta on jo Mac-tietokoneellekin ihan kunnioitettava ikä, mutta viime aikoina (oikeastaan viime vuosina) kone on alkanut hieman nikotella. Viiden vuoden käytön jälkeen sen akku piti vaihtaa, mutta uudempi akku on kestänyt jo viisi vuotta ihan hyvänä, tosin paljon vähemmillä lataussykleillä kuin ensimmäisenä viitenä vuotena.

Alkujaan MacBookissa oli 60 gigatavun kiintolevy, jonka tilalle hankin noin vuoden käytön jälkeen uuden 120 gigatavuisen. Nykyisiin MacBookeihin verrattuna kiintolevyn vaihto on aivan naurettavan helppoa (no, uusissahan sitä ei enää voi itse edes tehdä), joten alkuperäinen levy jäi laatikon pohjalle lojumaan. Uudempi 120 Gt levy palvelikin varsin hyvin, kunnes sekosi tai hajosi joitakin kuukausia sitten, eikä levykirjanpidon korjaaminen auttanut.

Vaihdoin tilalle alkuperäisen 60 gigatavun kiintolevyn, mutta se käyttäytyi varsin kummallisesti. Saatoin päästä kirjautumaan tietokoneeseen, mutta muutaman minuutin käytön jälkeen koko käyttöjärjestelmä hyytyi ikuiseen rantapallon pyörimiseen. Hiiren osoitin kyllä liikkui, mutta ei reagoinut mihinkään.

Päätin siis päivittää MacBookin kiintolevyn nykyaikaan, ja ostin Verkkokauppa.comista Kingstonin 120 gigatavun SSD-levyn hintaan 47,90 euroa. Tämä 2,5-tuumainen levy sopi kuin nakutettu vanhan MacBookin kiintolevyn kelkkaan, ja tätä kirjoittaessani sille asentuu OS X Tiger -käyttöjärjestelmän versio 10.4.8.

Tähän asti kaikki on mennyt aivan suunnitelmien mukaan: laitoin DVD-asemaan MacBookin mukana tulleen alkuperäisen asennus-DVD:n otsikolla ”MacBook Mac OS X Install Disc 1” ja käynnistin koneen pitämällä Command-R-näppäinyhdistelmää painettuna. Asennusohjelma käynnistyi kiltisti DVD:ltä, mutta ei tietenkään löytänyt yhtään levyasemaa, jolle OS X:n voisi asentaa. Eipä hätää: käynnistin asennusohjelman valikosta Disk Utility -ohjelman ja tein sillä uudesta SSD-levystä yhden ison levyosion. Sen jälkeen asennusohjelma poimi uuden osion lennosta asennuskohteeksi, ja sai minut ihailemaan Applen viimeisen päälle mietittyä työn jälkeä.

Tiger-asennus

SSD-levyn pitäisi olla monta kertaa tavallista kiintolevyä nopeampi ja viattomampi, koska siinä ei ole lainkaan pyöriviä levypintoja. Täytyy myös ihailla sitä, miten hienosti SSD-levy meni heittämällä vanhan 2,5 tuumaisen levyn tilalle sekä fyysisesti että ohjelmallisesti. Tähän mennessä ainakaan OS X:n asennus ei ole huomannut mitään eroa.

Kunhan asentelu etenee, raportoin lisää musiikinteko-ohjelmista, joita aion asentaa. Tarkoitus on tehdä tästä koneesta pelkästään musiikkikäyttöön omistettu laite, käyttäen sopivia ohjelmistoja siltä ajalta kun laite oli uudenkarhea, eikä sitä oltu vielä hidastettu toistuvilla päivityksillä.

On aivan mahdollista, että projekti lässähtää alkuunsa, mutta tähän asti on ainakin voinut olla toiveikas onnistumisen suhteen.

Asennus alkoi n. kello 16.15.

Kaksi tuntia aloittamisen jälkeen: OS X Tiger on asentunut koneeseen, pakolliset aloitustiedot on täytetty, oma Wi-Fi on valittu ja verkon salasana syötetty. Viimeisen kysymysvaiheen jälkeen rantapallo jäi pyörimään ja on tehnyt sitä nyt jo pari viisi minuuttia. Toivottavasti OS X sentään vain lataa taustalla päivityksiä, koska tämä näyttää huolestuttavasti samalta kuin yllä kuvattu hyytyminen.

Kello 18.38: Järkeilin, että jospa vanha MacBook ei tajua uutta Wi-Fi-verkkoa. Niinpä kytkin sen suoraan ADSL-tukiasemaan Ethernet-kaapelilla. Eipä kysellyt Wi-Fi:stä mitään, mutta sama rantapalloilmiö tuli jälleen viimeisen kyselyruudun jälkeen. Mitä ihmettä?

Kello 19.28: Käynnistäminen uudelleen asennus-DVD:ltä ja tarkistus Disk Utilityllä kertoi, että levy on päreinä. Osiointi uudelleen näyttäisi päätyvän taas samanlaiseen rantapalloiluun. Mieleen on ilmestynyt orastavia katumisajatuksia.

Kello 19.36: On toki mahdollista, että tämä Kingstonin SSD-levy on liian uusi tälle MacBookille, vaikka se kyllä aluksi näkyy Disk Utilityssä. Toisaalta se taas ei mitenkään liity siihen, että MacBookin oman alkuperäisen kiintolevyn kanssa oli hyytymisongelma, joka ilmeni pian käynnistyksen jälkeen, mutta viimeistään kirjautumisruudussa. Yksi kokeilukohde olisi vielä kytkeä alkuperäinen kiintolevy vaikka USB:llä ja valita se käynnistyslevyksi.

Kuten huomataan, tällä tunkkaamisella ei ole vielä tähän mennessä ollut mitään tekemistä musiikin kanssa.

UR22 and El Capitan

As the result of some equipment rotation, my Steinberg UR22 audio interface ended up connected with my MacBook Pro, which is running OS X El Capitan version 10.11.4. I was a little surprised to find that the white LED on the UR22 was blinking – meaning that the interface is not connected. (A steady light means it is.) Also, the Settings extension for the Yamaha Steinberg USB Driver would not load when I tried to check the version of the driver.

Apple always seems to make some drastic changes to the audio system of OS X in every major version, so that audio interface manufacturers need to play catch up for a while. Usually they don’t take a lot of time to release updated drivers, but a new major OS X release is a good way to gauge who is on the ball and who is not. Usually Create Digital Music compiles a frequently updated list of compatible products, as they did with El Capitan.

It turned out that Yamaha/Steinberg have already updated the USB audio driver a couple of times since the release of OS X El Capitan, but I was just running an older version of it. Downloading the latest driver from Yamaha or Steinberg cures the problem. Just follow the installation guide and install the new driver over the old.

Drivers updated, mon capitan! Full speed ahead!

Yamaha Steinberg USB Driver Updates and Downloads

CDM: OS X El Capitan update breaks some music software

The Steinberg UR22 has been discontinued. Try the Steinberg UR22 mkII* instead.

*Musikhaus Thomann Linkpartner

NOTE: I’m trying out my new Thomann store redirector. If you follow the UR22 mkII link above, it should suggest you a regional Thomann web store in the European Union, based on your browser’s language setting. Let me know if it works, or doesn’t. (Twitter is fine.)

Also available: my review of the original UR22 (from 2013, in Finnish)