Musiikin tekemisen vaikeudesta

Minulla on musiikin tekemisessä jo vuosikausia jatkunut ongelma, joka johtuu ehkä osaltaan nykyisestä ohjelmien ja liitännäisten sekä edullisten musiikkilaitteiden runsaudesta, ja osaltaan tämän blogin pitämisestä. Nämä syyt liittyvät vahvasti toisiinsa. Yritän seuraavassa kuvailla ongelmaa, ja toivon, että se herättäisi keskustelua.

Ihmettelen, miksi en pysty olemaan tyytyväinen niihin musiikin tekemisen välineisiin ja ohjelmiin, jotka minulla on. Olen jatkuvasti kierteessä, jossa ajanpuute  tai turhautuminen saa minut vaihtamaan käyttämästäni ohjelmasta toiseen, ajatellen kai, että sillä onnistuu paremmin. Tämä sinänsä aivan naurettava asia on vaivannut minua jo vuosikaudet, enkä saa millään aivojani käännettyä sellaiseen asentoon, missä voisin tehdä jotain tolkullista alusta loppuun käyttäen sitä ohjelmaa jolla aloitinkin. Käytännössä musiikin tekeminen olisi mahdollista melkein millä tahansa ohjelmalla niistä joita olen hankkinut vuosien varrella, mutta en saa itseäni toimimaan niin. Olen kai hemmotellut itseni pilalle, tai sitten minulla ei olekaan mitään musiikillista sanottavaa.

Toinen ongelma on se, että olen nyt jo neljän vuoden ajan pitänyt yllä tätä Konesoitto-blogia, joka saa minut ajattelemaan kaiken musiikillisen siltä kannalta mitä hyötyä siitä olisi blogille. En siis osaa tai edes ehdi hyödyntää ohjelmia omaan musiikintekemiseeni, vaan asetun aina jonkinlaisen yliopastajan rooliin, ja mietin millaisen jutun jostakin voisi kirjoittaa blogiin. Juttujen kirjoittaminen vie aikaa, ja niiden suomenkielinen lukijakunta on lopultakin varsin pieni, joten se ei edes ole kovin järkevää. Sen sijaan oman musiikin tekeminen voisi olla hyvinkin järkevää, mutta kun ryhdyn tekemään musiikkia itseäni varten, putoan taas siihen samaan uraan kuin aiemminkin, ja vaihdan ohjelmasta toiseen ilman erityistä päämäärää.

Olen toki lukenut Dennis DeSantisin kirjan Making Music miltei kokonaan – olenhan arvostellut sen, tai ainakin esitellyt sen Konesoitossa. En kuitenkaan ole osannut soveltaa kirjan hyviä neuvoja käytäntöön, enkä tiedä mistä sekään johtuu. Ehkä ongelman ydin onkin juuri siinä, että arvostan lukemista enemmän kuin tekemistä.

Vuosia sitten San Franciscon Nikko-hotellista saamani mietelause ”Virtue is not knowing, but doing” ei ole vieläkään tullut todeksi omalla kohdallani, mutta en tiedä mitä siihen tarvittaisiin. Miten voisin malttaa pysytellä yhdessä ruudussa niin kauan, että saisin tehdyksi jotain? Auttaisiko vaikkapa meditaatio? Ei mitään tuntikausien istumisia, vaan säännöllinen minuutin parin sessio päivittäin. Sen pitäisi auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Sen toki tiedän, että ei sekään mikään oikotie ole, mutta ehkä kuitenkin oikea suunta.

Mitä taas tulee Konesoitto-blogiin, siinä kyse on pitkälti tarpeesta saada oikeutusta ja hyväksyntää omalle tekemiselle. On houkuttelevaa käydä katsomassa kuinka moni on käynyt lukemassa blogia, varsinkin silloin kun oma musiikintekeminen tökkii. Se on kuitenkin erittäin turhauttavaa, koska lukijoita on vähän, keneltäkään ei saa mitään palautetta, eikä koko homma oikein tuotakaan mitään. Silti se on kuin Facebookin selaaminen – kunpa joku olisi tykännyt jostain mitä olen tehnyt tai sanonut. En kuitenkaan voi edes pitää blogin kommenttiosiota avoinna, koska se täyttyy hyvin nopeasti erilaisista roskapostiviesteistä, joissa mainostetaan millin mitäkin pillereitä.

Blogin kirjoittaminen voisi olla palkitsevaa, jos sen tekisi oman musiikintekemisen lähtökohdista, eikä suodattaisi kaikkea tekemistä edellä kuvaamallani tabvalla blogin tarpeista lähtien. Lisäksi jos pääsisi irti tavasta tarkistella kävijätilastoja jatkuvasti, se ei tuntuisi niin orjuuttavalta. Sitten pitäisi vielä päästä irti Facebookin tai yleensäkin internetin selaamisesta sellaisena sijaistoimintona, joka alkaa heti kun itse musiikin tekeminen tuntuu vaikealta.

Kun kirjoitin Konesoiton GarageBand-opas-e-kirjaa, tuntui hyvältä kun saattoi työstää yhtä kappaletta yhdellä ohjelmalla, ilman tarvetta hyppiä muualle GarageBandistä. Kirjassa kuitenkin tehtiin kappaletta melko perinteisellä instrumentaatiolla, ja tuntuu siltä, että elektronisen musiikin tekeminen on vaikeampaa juuri siksi, että valintojen määrä on niin paljon suurempi. Heti kun yritän tehdä jotain hieman elektronisempaa, alkaa taas sama päättämättömyyden kierre.

Kun tällainen pyörä pyörii vuosikausia, mitä sille ihan oikeasti voi tehdä, kun hyvät aikomukset ja lupaukset itselle eivät tuota tulosta? Oletko ollut samantapaisessa tilanteessa? Mikä sinua on auttanut?

 

Kirjaesittely: Dennis DeSantis, ”Making Music”

Musiikin tekeminen tietokoneella on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin, ja varmasti muuttuu vielä helpommaksikin. Kun mahdollisuudet ovat miltei rajattomat, voi tulla lamaannus kun hyviäkin vaihtoehtoja on aivan liikaa. Monelle musiikintekijälle tämä voi olla todellinen ongelma, jonka selättämisessä voi auttaa Dennis DeSantisin kirja ”Making Music”.

Dennis DeSantis – Making Music – lataa iBooks Storesta

Making Music

Musiikin tekemisessä ei enää pitkään aikaan ole ollut erityisen suuria teknologisia ongelmia. Edullisten syntesoijien ja MIDI-protokollan alkuvuosina 1980-luvulla oli vielä toisin, koska laitteet olivat nykymittapuulla alkeellisia sekä vaivalloisia käyttää, ja digitaalinen tallennus käytössä vain huippustudioissa. Silti – vai juuri siksi? – 1980-luku oli elektronisen popmusiikin ensimmäinen kultainen vuosikymmen, jolta haetaan jatkuvasti inspiraatiota nykyisiinkin tekemisiin.

Koko 1990-luvun ajan tietokoneiden käyttö musiikin tekemisen apuna ja studion komentokeskuksena lisääntyi ja muuttui yhä helpommaksi, mutta vasta 2000-luvun alussa, virtuaali-instrumenttien myötä, syntyi nykymuotoinen tietokoneistettu musiikintekeminen, jossa kaiken ytimessä on DAW-ohjelma eli Digital Audio Workstation. Sillä hoidetaan sekä äänittäminen että syntesoijien äänentuotto.

DAW-ohjelmat ovat kehittyneet huikeasti viimeisten 10-15 vuoden aikana, ja hinnatkaan eivät ole enää esteenä. Kaikki muukin studioteknologia on halventunut niin paljon, että varsin pienellä panostuksella voi rakennella kotistudion, jolla saa julkaisukelpoista jälkeä. Itse julkaiseminen taas on Internetin myötä niin helppoa, että isompi ongelma on saada musiikkinsa ylittämään ihmisten kiinnostuskynnys.

Mahdollisuudet ovat siis huikeat, mutta juuri se tuottaa joillekin ongelmia. Itse olen jo pitkään kärsinyt vaikeudesta aloittaa musiikkiprojektia ja saada tallennettua omia musiikillisia ideoitani (silloin kun niitä saan). Useimmiten syynä on vitkastelu ja välttely, joka on joillekin meistä ominaista, milloin mistäkin syystä. Joko ajattelemme, että ei kuitenkaan ole aikaa, tai että emme osaa mitään, tai että tekemisemme ei kiinnosta ketään.

Oli todellinen syy mikä tahansa näistä, tai kaikki, lopputuloksena on helposti turhautuminen. Alkuun pääsemisen lisäksi monilla voi olla vaikeuksia pitää yllä kiinnostusta tai ylipäänsä saada jotain projektia valmiiksi. Tuntuu helpommalta jättää kesken, tai sitten tuntuu tärkeältä käyttää paljon aikaa hiomiseen ja hinkkaamiseen, vaikka tuotoksen olisi hyvin voinut jo julkaista maailmalle. Lisäksi vaikean paikan tullen on aivan liian helppoa kiinnittää huomio muihin asioihin, jotka yllättäen tuntuvat paljon tärkeämmiltä, kuten Facebookin selaamiseen tai muutaman sähköpostiviestin kirjoittamiseen.

Näiden ongelmien selättämiseen ovat hyvät neuvot tarpeen, ja sellaisia löytyy esimerkiksi Dennis DeSantisin tänä vuonna (2015) julkaistusta kirjasta Making Music, jonka on kustantanut Ableton Live -ohjelman tekijä, saksalainen Ableton. Päivätyönään DeSantis vastaa Abletonin dokumentaatiosta, ja on itsekin elektronisen musiikin tekijä. Hän on kirjoittanut kirjansa matkaoppaaksi erilaisten musiikin tekemisen poluilla esiintyvien ongelmien ratkaisemiseen.

Jatka artikkeliin Kirjaesittely: Dennis DeSantis, ”Making Music”