Kolme kitaraviritinohjelmaa iPhonelle

Ainoa nuotiokitaraa pahempi kesäinen asia on epävireinen nuotiokitara. Mutta kenellä on viritysmittari mukana kesäretkellä? Tai kenen siinä mukana olevassa viritysmittarissa on patteri, jossa on virtaa? Niinpä. On todennäköisempää, että mukana on iPhone, jonka akussa on mukavasti latausta jäljellä, ja oikeilla ohjelmilla siitä saa oikein käyvän viritysmittarin.

Elektronisia viritysmittareita on toki myytävänä musiikkikaupan hyllyssä, ja niitä on karkeasti kahdenlaisia: niitä, jotka tuottavat referenssiäänen, jonka mukaan kitaran kielet tulisi virittää, ja niitä, jotka tunnistavat näppäilemäsi kielen sävelkorkeuden, ja kertovat onko se ylä- vai alavireinen haluttuun viritykseen nähden. Jälkimmäiset toki ovat huomattavasti helpompia käyttää, ja jopa suorastaan taianomaisia, ainakin digitaaliseen signaalinkäsittelyyn vihkiytymättömille. Näppäät vain kitaran kieltä, ja laite kertoo mikä sävel on kyseessä, tai ainakin mikä on lähellä.

Perinteinen kromaattinen viritin, josta usein löytyy myös metronomi, on toki aivan käytännöllinen, jos se vain on mukana, ja tuoreella patterilla. Esimerkiksi Korgin ja Seikon valmistamat pienikokoiset ja edulliset viritysmittarit ovat perinteisesti olleet varsin suosittuja, ja niitä on Musikhaus Thomannin valikoimissa runsaasti.

On kuitenkin jo aika viritysmittarinkin toiminnon siirtyä älypuhelimeen. Seuraavassa esitellään lyhyesti kolme käytännössä hyväksi havaittua iPhonen viritysmittariohjelmaa, jotka kaikki ovat saatavana App Storesta muutamalla eurolla tai jopa ilmaiseksi.

Jatka artikkeliin Kolme kitaraviritinohjelmaa iPhonelle

GarageBandilla Kuuhun

Jo vuodesta 2004 alkaen jokainen Applen Mac-tietokone on ollut varustettu iLife-ohjelmistopaketilla, johon kuuluu kolme olennaista median käsittelyyn tarkoitettua ohjelmaa: iPhoto, iMovie ja GarageBand. Nykyisin iLife ei enää ole aivan yhtä vahva yhtenäinen tuoteperhe, koska uusimpien Mac OS X -versioiden myötä Apple on siirtynyt myymään myös omia ohjelmiaan yhä enemmän Mac App Storen kautta erillisinä. Sellaisinakin iLife-ohjelmat ovat suorastaan olennainen osa Mac-tietokoneen perusohjelmavalikoimaa.

Musiikin tekijöitä kiinnostaa iLife-ohjelmista tietenkin erityisesti GarageBand. Tämä Applen omaa tuotantoa oleva äänitys- ja sekvensseriohjelmisto on kymmenessä vuodessa kasvanut erittäin varteenotettavaksi työkaluksi, joka riittää useimmille musiikintekijöille varsin hyvin – tai riittäisi, jos se tunnettaisiin hieman paremmin. Kyseessä ei nimittäin ole mikään sellainen heittopussiohjelma, joita Windows-tietokoneiden mukana tulee esiasennettuna ärsytykseen asti. Sen sijaan GarageBand on täysiverinen Apple-tuote: huoliteltu, hiottu ja tärkeä osa yhtiön strategiaa.

GarageBand-ohjelmiston on valmiina jokaisessa Mac-tietokoneessa.
Applen GarageBand-ohjelmisto on valmiina jokaisessa Mac-tietokoneessa.

Ei ole mikään salaisuus, että Applen omien ohjelmistojen tarkoitus on ensisijaisesti myydä Mac-tietokoneita. Siksi ohjelmien pitää olla hyödyllisiä, toimivia ja houkuttelevia, jopa niin, että niillä suorastaan saadaan ihmiset ostamaan laite – ”näin helppoa se on!” Kerrankin mainospuheella on katetta, sillä GarageBand todella on niin hyvä kuin uskotellaan. Sisältä se on täynnä Applen ammattilaisohjelma Logic Prosta lainattuja komponentteja, mutta ne on paketoitu huomattavasti käyttäjäystävällisemmin. (Itse asiassa Logic Pro alkaa olla jo niin ysäriä, että on suoranainen ihme ellei siitä jo vuoden 2013 aikana tule uutta, täysin uudistettua versiota, joka huhupuheissa kulkee nimellä Logic Pro X – tai sitten GarageBand saa veret seisauttavan päivityksen, joka tappaa vanhan Logicin. Spekulointi tosin on Applen kohdalla usein turhaa, joten keskitytään toistaiseksi GarageBandiin.)

Jatka artikkeliin GarageBandilla Kuuhun

Vahvistinmallinnus mullistaa kitaristin maailman

Soitatko sähkökitaraa? Tai sähköbassoa? Onko sinulla oma lempivahvistin, ja melkoinen määrä efektipedaaleja? Hyvä, äläkä heitäkään niitä menemään, mutta tiedä se, että digitaalisen signaalinkäsittelyn ansiosta se vahvistimesi on nykyisin vain yksi monista jotka ovat ulottuvillasi, ja ne efektit samoin.

Sekä uudet haastajat että perinteiset kitaralaitteiden valmistajat ovat jo useiden vuosien ajan tarjonneet kitaristeille mallintavia vahvistimia (engl. modeling amplifier), jotka näyttävät usein ihan tavalliselta kombolta, mutta kätkevät sisäänsä melkoisen kehittynyttä teknologiaa. Vahvistimen sisällä oleva digitaalinen signaaliprosessori (DSP, Digital Signal Processor) käsittelee ottoliitäntään tulevan signaalin, joka on ensin muunnettu digitaaliseen muotoon.

Erilaisia prosessoriin ohjelmoituja signaalinkäsittelyalgoritmeja käyttäen signaali muunnetaan muistuttamaan halutun vahvistimen sointia, ja siihen voidaan lisätä myös useita erilaisia kitaraefektejä, kuten chorus, flanger ja delay. Lopputulos ajetaan sitten yleensä ulos vahvistimen omasta kaiuttimesta, mutta sen voi myös tallentaa lähtöliitännästä tai jopa suoraan tietokoneelle USB-liitännän kautta.

Mallintavan Fender Mustang II -kitaravahvistimen ohjauspaneeli.
Mallintavan Fender Mustang II -kitaravahvistimen ohjauspaneeli. USB-liitännän avulla voi tallentaa ulos tulevan valmiin signaalin tietokoneelle.

Mallintavan vahvistimen valikoimassa on yleensä suuri määrä klassikoiksi luokiteltavia vahvistimia, yleensä kunkin valmistajan omasta valikoimasta. Esimerkiksi Fender ja Vox tarjoavat omia, kuuluisia mallejaan, kuten Fender Twin Reverb tai Vox AC30. Sama pätee myös efektilaitteisiin.

Jatka artikkeliin Vahvistinmallinnus mullistaa kitaristin maailman