Cubasis updated to 2.2, classic drum machines available

If you’re looking for an iPad DAW that has maximum likeness with the desktop workhorses, with a traditional lane-based sequencer and track-based effects, then GarageBand for iOS* may be too streamlined for you. Steinberg’s Cubasis* will be especially familiar to users of Cubase on Windows or macOS, but also to any user of a linear sequencer like Logic Pro X*. Newcomers may find Cubasis a little overwhelming, but if you can tackle the learning curve, it will not let you down as your needs grow to be more complicated.

The latest Cubasis 2.2 update* adds two features likely to help you put tracks together fast: Note Repeat for the easier programming of beats, and Track Duplicate for making exact copies of tracks and their settings.

There is also a new in-app purchase: Classic Machines gives you the sounds and some of the programmability of ten legendary drum machines. Obviously, names like SIX, EIGHT, NINE, LD1 and LD2 point to certain vintage beatboxes, without claiming to be exact clones.

There are also the usual fixes and improvements of a new version, and Cubasis supports Inter-app Audio, Audiobus and Audio Units. So in addition to the included Micrologue, MicroSonic, MiniSampler and the Roomworks SE reverb you get if you register the app with Steinberg, you can expand your options with synths and effects from the App Store.

Steinberg is running a summer sale on both Cubasis 2 and its in-app purchases through to July 18, 2017, so now would be a good time to snap it up at half price.

 

 

* = App Store and Mac App Store affiliate links

Arturia MiniLab MkII reviewed

Arturia MiniLab MkII* is a refreshed version of the compact MIDI controller keyboard by the French company, also known for their software emulations of vintage synthesizers. It provides a 25-key keyboard, 16 rotary encoders and eight pads. Included in the package are Analog Lab Lite with 500 synth sounds and also a license for Ableton Live Lite. Find out what it’s like for daily home studio use by reading this review.

It’s All About Control

There is something about MIDI controller keyboards that eludes me, although I obviously get the idea, and have used several over the years, starting with the KORG microKONTROL in 2004. Given the right mappings from knobs to software features, generic controllers work with any music software that supports MIDI, but it is exactly this generic nature of them that causes problems or inconveniences. It shouldn’t be so difficult – you just want something to happen in the software as you twist a knob or press a button – but in practice setting them up can be quite tedious and error-prone.

Since a typical MIDI controller keyboard is not made specifically for any software, the integration often feels a little off. You need to use a lot of mental energy to create and maintain the mappings. There have been attempts to solve the problem, like Novation’s Automap, but I never really got the hang of it and sold my Novation Nocturn in frustration years ago. The MIDI mapping editors that you get with the controller keyboards are often clunky, but sometimes you can get pretty far if your chosen DAW supports the controller out of the box. Then you can apply some basic mappings without a lot of extra effort.

The best hardware/software integration is still achieved when both are made for each other and intended to work intimately with one another. Successful examples of this approach are Native Instruments MASCHINE* (you could use the software without the MASCHINE hardware, but you would be missing out) and Ableton Push and Push 2* for Ableton Live. Both MASCHINE and Push can still be used to control other music software, provided that you get the mappings right.

Some synthesizers, or at least their keyboards, can be used as MIDI controllers for software, but obviously they work best when used as standalone instruments. Typically the knobs, faders, switches and buttons used to control the synthesizer are rather difficult (or even impossible) to map to virtual instruments, unless they happen to be very similar in operation.

Then there are products like Arturia MiniLab MkII*, a refreshed version of the original MiniLab: made for generic use, but especially good with some software product from the same stable. The MiniLab is a 25-key MIDI controller with 16 knobs and eight pads, USB connectivity and touchstrips in place of the pitch bend and modulation wheels. It controls Arturia’s own Analog Lab in the V Collection* software, but is supported out of the box by Ableton Live*, and can use custom mappings that you create with the supplied MIDI Control Center application.

Jatka artikkeliin Arturia MiniLab MkII reviewed

V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.

 

Konesoitto vuonna 2017

Vuotta 2017 on ehtinyt kulua jo kokonainen kuukausi, mutta niitähän on vielä 11 jäljellä, joten ei hätää!

Mietin miten kehittäisin tätä blogia/sivustoa, joka on kolme ja puoli vuotta vanha, ja jossa vierailee 30-50 ihmistä päivittäin. Ehkäpä hieman enemmän blogimaisuutta? Tähän asti monet jutut ovat olleet melko ensyklopedisia, valistavia, ehkä jopa hieman koulumestarimaisia. Henkilökohtainen näkökulma musiikin tekemiseen ei ole ollenkaan niin vahva kuin voisi toivoa. Olisiko se kiinnostavampaa?

Haluaisin edelleen neuvoa ja opastaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet äänitysten tekemisestä, kotistudion rakentamisesta ja oman musiikin tallentamisesta itse. Tämä blogi ei tuota oikeastaan mitään, ja onkin parempi oppia olemaan odottamatta mitään sellaista, koska Suomi on oikeasti kuitenkin niin pieni maa, että kaikkien näiden asiajoukkojen leikkauspisteessä ei välttämättä ole kovin merkittävän kokoista yleisöä.

Suunnitteilla englanninkielinen minialbumi

Yksi tälle vuodelle kaavailemani musiikillinen projekti on tehdä alusta loppuun valmiiksi neljän biisin EP tai minialbumi, joka koostuu 25 vuoden aikana tekemistäni englanninkielisistä poppikappaleista. Jokainen niistä on syntynyt erilaisista lähtökohdista ja eri olosuhteissa, eikä niillä oikeastaan ole kovin paljon yhteistä, mutta silti ne vain tuntuvat sopivan yhteen ja peräkkäin hyvin. Yksi motiivi tällaisen minialbumin tekemiseen on myös se, että nuo sinänsä ihan valmiit biisit saisivat arvoisensa julkaisun, ja päätyisivät muidenkin kuultaviksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku oikeasti pitäisi niistä! Se olisi myös tilaisuus päästä laulamaan ja soittamaan sekä harjaannuttamaan omia musiikkituotantokykyjä.

Jos lähtisin vetämään läpi tuollaista projektia, en tiedä kuinka perusteellisesti ja tiheään tahtiin tulisin dokumentoimaan homman etenemistä. Jotenkin tuntuu siltä, että kaiken tekemisen lisäksi ei oikein meinaisia jaksaa vielä kirjoittaakin siitä, mutta todennäköisesti se aiheuttaa jotain pohdiskelua, jota voi olla hyvä harjoittaa myös kirjoittamalla.

Kun joskus ei vaan lähde

Olen myös pohtinut musiikin tekemisen laittamista täysin telakalle joksikin aikaa, koska on usein tuntunut siltä, että minulla ei ole musiikillisia ideoita lainkaan, tai en saa inspiraatiota vaikka kuinka yritän. Sellaisessa tilanteessa on mielestäni ihan sallittua ja mahdollista ottaa pieni aikalisä, ja tehdä jotain ihan muuta jonkin aikaa. Voi esimerkiksi ulkoilla enemmän, lukea enemmän kirjoja, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, siivota nurkkia, käydä elokuvissa tai keikoilla, ja vaikka mitä.

Näennäinen inspiraation puute johtuu osittain varmasti myös nykyajalle niin tyypillisestä infoähkystä. Joka puolelta tulvii erilaisia ärsykkeitä, some vaatii huomiota, maailma menee koko ajan sekavammaksi ainakin uutisten perusteella, ja on vaikea keskittyä. Ja silloin kun keskittyminen herpaantuu, on helppo siirtyä musiikkiohjelman äärestä vaikka Facebookiin tai lukemaan sähköposteja.

Australialaistunut entinen DJ, nykyinen artistivalmentaja Mike Monday on kirjoittanut ja vlogannut paljon siitä miten estää huomiota hajautumasta, ja miten lopettaa vitkastelu ja vetkuttelu, jotta saisi jotain aikaan. Jos kärsit yhtään siitä, että musiikin tekeminen tahtoo jäädä kaiken maailman muiden houkuttimien takia, vaikka aikaakin olisi, niin käypä tutkailemassa Miken materiaalia. Yksi hänen teeseistään on myös se, että jos ajasta on pulaa, ei kannata yrittää raivata sitä lisää, koska elämä on. Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen, miten saisi valmiiksi mahdollisimman paljon musiikkia siinä ajassa mitä on käytettävissä.

Ei uutta gearia

Olen lähes päättänyt, että vuoden 2017 aikana en lähtökohtaisesti hanki omaan käyttööni enempää laitteita tai ohjelmistoja, vaan keskityn siihen mitä jo on. Minulla on jo hankittuna tarpeellinen äänityslaitteisto sekä ohjelmat, virtuaali-instrumenteista ja -efekteistä puhumattakaan, eli todellisuudessa en tarvitse mitään lisää. Jos nyt kuitenkin esimerkiksi Ableton Live -ohjelmasta sattuisi tänä vuonna ilmestymään versio 10, niin todennäköisesti harkitsisin vakavasti siihen päivittämistä. Lisäksi minulle on tulossa Musikhaus Thomannilta monitoritelineet sekä Arturia MiniLab MkII -MIDI-kontrolleri, ja jälkimmäisestä aion kirjoittaa jutun Konesoittoon kun olen päässyt sinuiksi sen kanssa.

The Recording Revolution -blogin Graham Cochrane julkaisi tämän vuoden alussa videojutun ”Make More Music This Year With These 3 Mindset Shifts”, jossa hän esittää kolme tärkeintä ajattelutavan muutosta, joiden avulla saa tehdyksi enemmän musiikkia tänä(kin) vuonna. Lyhyesti tiivistettynä, tärkein viimeiseksi:

3. Älä odota inspiraatiota, vaan kääri hihat ja ryhdy hommiin.
2. Ota reilusti vaikutteita muiden tekemästä musiikista.
1. Hanki ne värkit, jotka tarvitset, ja opettele käyttämään niitä kunnolla.

Grahamin video käsittelee kaikkia noita kohtia varsin laajalti, ja hänellä on omaan kokemukseen perustuvia hyödyllisiä näkemyksiä.

En tietenkään tahdo, eikä Grahamkaan tahdo, kieltää sinua hankkimasta niitä laitteita ja ohjelmia, joita tarvitsee äänittämiseen ja musiikin tekemiseen. Konesoittokin on olemassa lähinnä siksi, että juuri sinä saisit tietoa siitä, millaisilla värkeillä homma onnistuu. Tarkoitus on kuitenkin hillitä hinkua hankkia aina vain lisää laitteita ja uusia plugareita, ja myös häätää se harhaluulo, että aina uuden ostaminen tekisi musiikistasi jotenkin parempaa, tai että aina on pakko olla uusinta uutta. Mikään värkki ei korvaa omaa mielikuvitusta ja luovuutta, mutta tietyt perusvarusteet tarvitaan. Kertauksen vuoksi voit vaikka lukea viime joulun alla tekemäni katsauksen Konesoiton kovat paketit 2016.

Mihin itse keskityn tänä vuonna

Luulisin, että itse yritän tänä vuonna ottaa paljon paremmin haltuun yhden tai kaksi DAW-ohjelmaa, jotka ovat todennäköisesti Ableton Live ja Logic Pro X. Siinä varmasti Cubase 9 ja Reason 9 jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Olen tosin julkaisemassa GarageBand-oppikirjan, ja siihen varmaan tulee tehtyä päivityksiä.

Viime vuoden lopulla hankin KORG minilogue* -syntesoijan, jonka avulla haluaisin opetella soundien tekemistä, ja vertailla modernin analogisynan ja virtuaalisen digitaalisen synan hyviä ja huonoja puolia. Ainakaan yhtään analogista syntesoijaa en siis tänä vuonna tule ostamaan, ja siitä voin olla melkoisen varma.

Mitä digitaalisiin syntesoijiin tulee, Native Instrumentsin Massive on kiehtonut jo pitkään, mutta Liven ja Logicin omillakin syntesoijilla (Alchemy!) pärjäisi paremmin kuin hyvin. Tätä se kaikenlaisen kaman haaliminen sitten teettää: sen kaiken opettelemiseen menee todella paljon aikaa, jonka ehkä voisi käyttää musiikin tekemiseen. Voihan tietysti olla, että tarkoituksena onkin vain harrastaa laitteiden ja softien keräilyä ja räpläämistä, mutta sitten ei kannata tuskailla jos haluaisi saada musiikkia tehdyksi, mutta siitä vain ei meinaa tulla mitään.

Jos nyt sanoisin ehdottomasti, että käytän vain sitä ja sitä ohjelmaa tai synaa, sulkisin pois tarpeettomasti vaihtoehtoja, mutta pyrin kyllä ehdottomasti rajoittamaan vaihtoehtojani sen verran, että joudun käyttämään luovuuttani. Se ei tule olemaan helppoa, ja varmasti kiusaus vaihtaa ohjelmaa tai plugaria tulee olemaan ajoittain suuri, ja niin varmasti tulee olemaan myös Facebookin, sähköpostin tai Konesoiton kävijätilastojen tarkistamiseenkin. Mutta yrittää pitää.

Toivon, että sinä saat tänä vuonna enemmän musiikkia tehdyksi kuin minä. Mutta toivon myös, että itse saan tänä vuonna tehdyksi musiikkia sen verran, että voin olla itseeni ja valmistuneeseen materiaaliin ihan tyytyväinen.

Jätän kommentoinnin auki vähäksi aikaa, ihan vain kokeilumielessä.

Konesoitto kertoo mitä on MIDI

Miten yli 30 vuotta vanha teknologia voi edelleen olla käytössä lähes kaikessa digitaalisessa musisoinnissa? Se on osoitus MIDI-standardin kestävästä vetovoimasta – se täytti aikanaan suuren tarpeen saada soittokoneet juttelemaan keskenään. Haastajiakin on vuosien varrella ilmaantunut, mutta MIDI on edelleen kaiken ytimessä, vaikka kaapelit ja liittimet vaihtuvat tai katoavat kokonaan. Konesoitto kertoo nyt mistä MIDI:ssä on kysymys.

Vuonna 1983

MIDI eli Musical Instrument Digital Interface on usean syntesoijavalmistajan yhteistyönä kehitetty protokolla soittimien ohjaamiseen. Se esiteltiin vuonna 1983 NAMM-messuilla, ja herätti heti suurta kiinnostusta. Pian nekin syntesoijavalmistajat, jotka eivät olleet alkujaan mukana MIDI-protokollan kehittämisessä, varustivat laitteensa MIDI-liitännöillä, ja tie kovaa vauhtia digitalisoituvissa huippustudioissa tallennetuille sadoille kasarihiteille oli siloiteltu.

Jo kultaisella 1980-luvulla oli saatavana tietokoneeseen kytkettäviä MIDI-liitäntäbokseja, kuten Roland MPU-401, joiden kautta voi ohjata useita syntesoijia samaan aikaan. MIDI-protokolla mahdollistaa monen musiikkilaitteen kytkemisen ketjuksi, jossa laitteet tunnistavat tietyllä kanavalla kulkevan ohjaussignaalin. Kytkentä tapahtuu MIDI-kaapeleilla, joissa signaali kulkee sarjamuotoisena. Sitä mukaa kun tietokoneella toimivat virtuaali-instrumentit ovat yleistyneet on perinteisten suurikokoisten syntesoijien käyttö vähentynyt.

Itse aloitin MIDI-hommat vuonna 1991 käyttämällä Roland MPU-401 -liitäntälaitetta, jonka olen, harmillista kyllä, myynyt pois jo kauan sitten. Toisaalta, eipä ole enää PC-tietokonettakaan johon sen kytkisi. Ensimmäiset MIDI-kappaleet tuli tehtyä MS-DOS:ia käyttävällä PC:llä ja Cakewalk 3.0 -ohjelmalla. Cakewalkista tuli sittemmin SONAR, ja siitä on juuri äskettäin (joulukuussa 2016) tullut uusi ja edullinen SONAR Home Studio -versio Windowsille.

Vielä nörtimmäksi menee: Cakewalkissa oli aikanaan CAL-niminen ohjelmointikieli eli Cakewalk Application Language, joka oli silkkaa LISP:iä. Silloin en ihan tajunnut sen nerokkuutta, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan sitä, sekä Audacity-ohjelmasta löytyvää Nyquist-kieltä.

Kokonaisuudessaan MIDI on itse asiassa sekä ohjauskäskyjen joukko että kaapeleissa kulkevan sähköisen signaalimuodon määritys. Modernissa digitaalisessa studiossa kuitenkin käytetään lähes pelkästään MIDI-ohjauskäskyjä, jotka kulkevat USB-kaapelia pitkin tai jopa johdottoman verkkoyhteyden (Wi-Fi tai Bluetooth) kautta. Esimerkiksi tyypillinen pienikokoinen kontrollerikoskettimisto (kuten Konesoiton vakiovaruste Alesis Q25) muuntaa koskettimiensa painallukset MIDI-ohjauskäskyiksi, jotka välittyvät tietokoneelle USB-liitännän kautta. Monissa tietokoneen äänilaitteissa on silti vielä perinteinen MIDI-liitäntä hieman vanhempien syntesoijien kytkemiseen.

Steinberg UR22 on moderni äänilaite, mutta sen takapaneelista löytyvät silti MIDI IN- ja MIDI OUT -liitännät.

Jo ennen MIDI-protokollaa analogiset syntesoijat (kuten Moog- ja ARP-merkkiset) sekä sekvensserit oli saatu juttelemaan keskenään käyttämällä jänniteohjausta, mutta yhteisten määritysten puute ja analogisten laitteiden jännitevaihtelut hankaloittivat toimintaa. Jo ennen MIDI:ä oli joitakin valmistajien omia digitaalisia ohjausjärjestelmiä, mutta vasta MIDI-määritys laittoi kaikki samalle viivalle ja käytännössä lähes takasi yhteensopivuuden. Standardeja on tietoteknologiankin alalla monenlaisia, mutta MIDI on osoittautunut yhdeksi parhaiten suunnitelluista.

Jatka artikkeliin Konesoitto kertoo mitä on MIDI