Logic Pro X 10.4 – runsaudensarvi ei ehdy

Logic Pro X on Mac-käyttäjille hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisesti paras musiikinteko-ohjelma. Apple on päivittänyt  omaa lippulaiva-DAW:iaan (”Digital Audio Workstation”) tasaiseen tahtiin sitten vuoden 2013 ensimmäisen Logic Pro X julkaisun, viime aikoina yleensä vuoden alussa NAMM-messujen aikaan (joille Apple ei kuitenkaan itse osallistu).

Logic-päivitykset tippuvat Mac App Storeen ilman sen kummempia seremonioita; yhtäkkiä uusi versio vain on siellä, ja julkaisutiedot ilmestyvät Applen tukisivuille. Ohjelman iBooks-muodossa julkaistavat käsikirjat päivittyvät miltei heti sen jälkeen, ja nettifoorumit täyttyvät ”omygod”-postauksista. Vähemmän innokkaat tai keskellä tuotantoa olevat ovat tietenkin ottaneet automaattiset päivitykset pois Macistä, ja katselevat vähän aikaa sivusta, kunnes tulee seuraava väistämätön bugikorjuksia sisältävä versio.

Täsmälleen näin kävi myös 25.1.2018 julkaistun Logic Pro X 10.4:n kanssa. Päivityksistä sinänsä ei olisi tarpeen niin huudella, mutta Applella on tapana laittaa isompiin versiopäivityksiin mukaan sekä jotain aivan uutta että parannuksia vanhaan. Versio 10.4 on yksi isoimmista päivityksistä ohjelman koko historiassa, ja seuraavassa käsitellään tärkeimmät uudet jutut lähinnä maininnan asteella. Jokainen niistä ansaitsisi oman artikkelinsa.

Kaikki Logic Pro X 10.4:n uudet ominaisuudet eivät mahdu ruudulle vierittämättä.

 

Smart Tempo mukautuu soitantaan

Ableton Live on ollut elastisen audion edelläkävijä jo pitkään, ja toki Logic Pro X:ssäkin on ennestään Flex Time tallennetun audion ajoituksen säätämiseen. Nyt kuitenkin tämä ominaisuus on saanut merkittävän lisän: Smart Tempo mukauttaa äänitetyn materiaalin projektin tempoon, tai säätää projektin tempoa äänitetyn materiaalin mukaisesti.

Smart Tempon avulla voi helposti yhdistää eri tempoilla tallennettua materiaalia samaan projektiin. Lisäksi äänityksiä voi tehdä vaikka ilman klikkiä, ja silti saada materiaalin sopimaan sekaan.

Logic Pro Expertin artikkeli Smart Temposta kertoo tarkemmin miten tätä ominaisuutta käytetään. Ehkä tärkein ensiksi tiedettävä asia siitä on, että sitä ei ole pakko käyttää, jos se ei tunnu sopivaan omaan työnkulkuun, mutta siihen voi tutustua vähitellen ja arvioida sen tuloksia ja hyödyllisyyttä.

Kaikuja tulevaisuudesta: ChromaVerb ja uusittu Space Designer

Lähes jokainen tuotanto tarvitsee ripauksen kaikua, jolla luodaan vaikutelma tilasta, vaikka äänet olisikin tuotettu tietokoneella. Logic Pro X:ssa oli jo ennestään ihan hyvä valikoima kaikuja: algoritmiset PlatinumVerb, EnVerb ja SilverVerb. Nyt näiden joukkoon liittyy uusi ChromaVerb, joka on helppokäyttöinen ja hyväsointinen peruskaiku, ja vetää vertoja monille lähes Logicin verran maksaville liitännäisille.

ChromaVerbissä on useita valmiita valintoja yleisimpiin tilatarpeisiin, eli huone- ja salikaikuihin. Ne valitaan suoraan värikkäästä pudotusvalikosta, mutta toki kaikki kaikuparametrit ovat myös suoraan säädettävissä. Syvemmälle menevää katsausta ChromaVerbistä löytyy esimerkiksi 9to5Macin artikkelista.

Space Designer on Logicin überkaiku, joka perustuu impulssivasteisiin. Sillä on mahdollista vaikka toisintaa oman kylpyhuoneen tai rappukäytävän kaiku, äänittämällä terävä transientti (kuten starttipistoolin pamaus) ja lataamalla se Space Designerin analysoitavaksi. Tämä kaiku on ollut Logicissa jo pitkään, mutta nyt se on saanut uuden ilmeen, joka on muun Logicin tapaan modernimpi ja selkeämpi verrattuna aiempaan varhaisen 2000-luvun pikselimössöön.

Step FX ja Phat FX – kamelikyydillä

Applen muutama vuosi sitten ostaman Camel Audion anti ei onneksi jäänyt Alchemy-syntesoijaan, joka tuli uusittuna mukaan Logic Pro X:n versiossa 10.2. Siinäkin on tarpeeksi pureksittavaa vuosikausiksi, mutta kamelitallissa oli vielä muutakin mukaan otettavaa.

Step FX on käytännössä vanha CamelSpace uusissa kuorissa ja paranneltuna. Se on multiefekti, jossa on 128 askeleen sekvensseri, jolla voi ohjata kaikkien käytössä olevien efektien parametreja. Tällä lailla saa aikaan kaikenlaista rytmikästä älyttömyyttä, jota olisi mahdotonta toisintaa vääntelemällä nuppeja livenä. Efektivalikoimaan kuuluu erilaisia filttereitä, säröjä, LFO:ita ja kompressoreja.

Phat FX on kehitetty vanhan CamelPhat-multiefektin pohjalta, ja se on tarkoitettu tekemään kitaroista, rummuista ja bassosta merkittävästi pläskimpiä. Siinä ei ole rytmistä sekvensseriä, mutta laajempi valikoima erilaisia säröjä. (Särö kuulostaa pahalta, mutta itse asiassa hillitysti käytettynä ei ole lainkaan sitä, vaan päinvastoin.)

Logicissa on toki ollut jo ennestään säröefektejä, filttereitä ja kaikkea muuta, mutta useamman efektin niputtaminen tällä tavalla helposti yhteen on uutta. Syvällisempää koeponnistusta näistä efekteistä löytyy 9to5Macin artikkelista.

Vintage EQ – kaikki vanha on uutta taas

Logic on aiemmin ratsastanut vanhojen studiolaitteiden emuloinnilla melko maltillisesti, vaikka toki sen kompressorien ja mallinnettujen kitaravahvistimien valikoima ammentaakin niistä (ja toisaalta vaikkapa Retro Synth ottaa vaikutteita monestakin vanhasta syntesoijasta).

Versiossa 10.4 joukkoon liittyy kolmikko taajuuskorjaimia, joiden esikuvina on legendaarisen aseman saavuttaneita äänitysstudioiden työhevosia. Vaikka Apple itse sanoo vain, että ”modeled on the original EQ circuits of three classic units from the 1950s, 1960s and 1970s”, asiantuntijat ovat lausuneet, että Neve-,  Pultec- ja API-merkkisiä laitteitahan ne emuloivat.

Nämä emuloinnit eivät ole mitään läpinäkyviä hipsuttimia, kuten esimerkiksi Logicin perinteinen Channel EQ on, vaan jokainen niistä tuo oman erityisen sointivärinsä materiaaliin. Niinpä on aivan äänittäjän ja tuottajan mieltymyksistä kiinni mitä näistä käyttää laulun, kitaran, basson tai rumpujen äänittämiseen. Toki Vintage EQ:iden mukana tulee myös iso joukko esivalintoja, joiden avulla voi hakea suuntaa. Digitaalisuuden hyvä puoli on myös se, että signaalin saa talteen myös kuivana, ja siihen voi kokeilla erilaisia taajuuskorjauksia, tarvitsematta sitoutua johonkin tiettyyn heti.

Ask.Audion videokurssi näistä vuosikerta-taajuuskorjaimista auttaa alkuun.

Torvet ja jouset, Mellotron ja vispilät

Mellotron-samplet tulivat Logic Pro X:n kirjastoon jo muutama versio sitten, mutta nyt niille on tehty oma liitännäisensä, josta on kätevä valita haluttujen soundien sekoitus, ja muutenkin säätää toiston parametreja.

Studio Horns ja Studio Strings ovat kokonaan uusia torvi- ja jousisampleja, joissa erityisominaisuutena on mahdollisuus valita useista eri artikulaatioista. Koska materiaali on erittäin hyvin soitettua ja äänitettyä, on näiden variaatioiden avulla mahdollista saada aikaan varsin realistisen kuuloisia torvi- ja jousisovituksia.

Logicin automaattirumpalien joukko on täydentynyt parilla vispilöitä käyttävällä kaverilla; Austin ja Tyrell löytyvät rumpalilistan Songwriter-osastolta. Heidän käyttämänsä rumpusetit on myös lisätty Drum Kit Designeriin.

Lisäksi vielä Retro Synth on saanut uusia filtterityyppejä. Tätä hieman vaatimattoman oloista syntesoijaa ei sovi unohtaa, koska se tuottaa osaavissa käsissä erittäin maukkaita elektronisia soundeja.

Lisää luuppeja, lisää bugeja, lisää bugien korjauksia

Isoissa päivityksissä Logicin soundikirjasto yleensä myös täydentyy. Tällä kertaa siihen on lisätty 800 luuppia sekä 150 ”elokuvallista” presettiä Alchemy-syntesoijalle. Jos Logic ei päivityksen jälkeen kysele mitään aiheesta, niin kannattaa valita Logic Pro X -valikosta Sound Library… > Download All Available Sounds.

Hieman yli kuukausi version 10.4 ilmestymisestä Apple laittoi ulos korjausversion 10.4.1, jossa korjattiin niitä uusia bugeja, joita 10.4:n uudet ominaisuudet toivat mukanaan. Kannattaa muistaa, että Logic Pro X on erittäin iso ja monimutkainen ohjelma (monet teollisuuden prosessien ohjaamiseen käytettävät ohjelmatkin ovat paljon yksinkertaisempia), ja vaikka tekijät ovatkin kovia ammattilaisia, bugeja tulee aina väistämättä. Onneksi Apple kuitenkin ottaa vastaan raportteja Logic Pro -yhteisöltä, ja myös tekee niille jotain.

Logic Pro X -kirjallisuutta

Logic Pro X 10.4:n julkaisutiedot löytyvät Applen tukisivuilta: https://support.apple.com/en-us/HT203718

Logic Pro X:n viralliset ohjekirjat on päivitetty versioon 10.4 pian sen ilmestymisen jälkeen, ja ne voi ladata ilmaiseksi iBooks Storesta käyttämällä macOS:n tai iOS:n iBooks-ohjelmaa:

Osta Logic Pro X Mac App Storesta

Helmimyynti – hyväkuntoisia kotistudion tarvikkeita halvalla

Konesoitto on ollut pienellä tauolla vuodenvaihteesta asti; olemme muuttaneet, ja siinä on ollut kaikenlaista tekemistä. Nyt kellaristudio alkaa hiljalleen löytää muotoansa, ja kuviakin siitä tulee ehkä piakkoin, kunhan olot tästä vielä kohenevat.

Päätin samassa yhteydessä karsia hieman vuosien varrella matkaan tarttunutta kotistudiolaitteistoa, joka on itselle käynyt tarpeettomaksi syystä tai toisesta. Ohessa on lista laitteista ja hintapyynnöt niille.

  • MYYTY Tannoy Reveal 402 -lähikenttämonitori (2 kpl, myydään vain parina) – 120 €
  • Steinberg UR22 -äänilaite – 50 €
  • Focusrite iTrack Solo -äänilaite – 50 €
  • sE Electronics X1 + Reflexion Filter, erinomainen kondensaattorimikrofoni ja mikrofonitelineeseen kiinnitettävä vaimennuskupoli – 150 €. Tämä on valmistajan ensimmäinen versio paketista; lue arvostelu Sound on Sound -lehdestä.
  • K&M 23956 -poppisuoja – 10 €
  • MYYTY Yamaha MW10 -USB-mikseri – 50 €
  • PreSonus BlueTube DP -putkietuaste – 100 €
  • Native Instruments Guitar Rig Session I/O -äänilaite – 50 €

Ota yhteyttä: osta, varaa, kysy lisää laitteista – lähetä sähköpostia osoitteeseen kone (at) konesoitto (piste) com.

Laitteet myydään yhteydenottojärjestyksessä. Toimituskulut (esim. postipaketti) veloitetaan erikseen. Tätä sivua päivitetään sitä mukaa kun tavara hupenee. Hinnat ovat voimassa kunnes kamat on myyty. Myyntiin saattaa tulla muutakin, joten seuraa tilannetta jos olet jotain tämän tapaista vailla.

 

Cubasis updated to 2.2, classic drum machines available

If you’re looking for an iPad DAW that has maximum likeness with the desktop workhorses, with a traditional lane-based sequencer and track-based effects, then GarageBand for iOS* may be too streamlined for you. Steinberg’s Cubasis* will be especially familiar to users of Cubase on Windows or macOS, but also to any user of a linear sequencer like Logic Pro X*. Newcomers may find Cubasis a little overwhelming, but if you can tackle the learning curve, it will not let you down as your needs grow to be more complicated.

The latest Cubasis 2.2 update* adds two features likely to help you put tracks together fast: Note Repeat for the easier programming of beats, and Track Duplicate for making exact copies of tracks and their settings.

There is also a new in-app purchase: Classic Machines gives you the sounds and some of the programmability of ten legendary drum machines. Obviously, names like SIX, EIGHT, NINE, LD1 and LD2 point to certain vintage beatboxes, without claiming to be exact clones.

There are also the usual fixes and improvements of a new version, and Cubasis supports Inter-app Audio, Audiobus and Audio Units. So in addition to the included Micrologue, MicroSonic, MiniSampler and the Roomworks SE reverb you get if you register the app with Steinberg, you can expand your options with synths and effects from the App Store.

Steinberg is running a summer sale on both Cubasis 2 and its in-app purchases through to July 18, 2017, so now would be a good time to snap it up at half price.

 

 

* = App Store and Mac App Store affiliate links

Arturia MiniLab MkII reviewed

Arturia MiniLab MkII* is a refreshed version of the compact MIDI controller keyboard by the French company, also known for their software emulations of vintage synthesizers. It provides a 25-key keyboard, 16 rotary encoders and eight pads. Included in the package are Analog Lab Lite with 500 synth sounds and also a license for Ableton Live Lite. Find out what it’s like for daily home studio use by reading this review.

It’s All About Control

There is something about MIDI controller keyboards that eludes me, although I obviously get the idea, and have used several over the years, starting with the KORG microKONTROL in 2004. Given the right mappings from knobs to software features, generic controllers work with any music software that supports MIDI, but it is exactly this generic nature of them that causes problems or inconveniences. It shouldn’t be so difficult – you just want something to happen in the software as you twist a knob or press a button – but in practice setting them up can be quite tedious and error-prone.

Since a typical MIDI controller keyboard is not made specifically for any software, the integration often feels a little off. You need to use a lot of mental energy to create and maintain the mappings. There have been attempts to solve the problem, like Novation’s Automap, but I never really got the hang of it and sold my Novation Nocturn in frustration years ago. The MIDI mapping editors that you get with the controller keyboards are often clunky, but sometimes you can get pretty far if your chosen DAW supports the controller out of the box. Then you can apply some basic mappings without a lot of extra effort.

The best hardware/software integration is still achieved when both are made for each other and intended to work intimately with one another. Successful examples of this approach are Native Instruments MASCHINE* (you could use the software without the MASCHINE hardware, but you would be missing out) and Ableton Push and Push 2* for Ableton Live. Both MASCHINE and Push can still be used to control other music software, provided that you get the mappings right.

Some synthesizers, or at least their keyboards, can be used as MIDI controllers for software, but obviously they work best when used as standalone instruments. Typically the knobs, faders, switches and buttons used to control the synthesizer are rather difficult (or even impossible) to map to virtual instruments, unless they happen to be very similar in operation.

Then there are products like Arturia MiniLab MkII*, a refreshed version of the original MiniLab: made for generic use, but especially good with some software product from the same stable. The MiniLab is a 25-key MIDI controller with 16 knobs and eight pads, USB connectivity and touchstrips in place of the pitch bend and modulation wheels. It controls Arturia’s own Analog Lab in the V Collection* software, but is supported out of the box by Ableton Live*, and can use custom mappings that you create with the supplied MIDI Control Center application.

Jatka artikkeliin Arturia MiniLab MkII reviewed

V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.