V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.

 

The music of Super Mario Run

Nintendo’s Super Mario Run for iOS is finally out.

Download Super Mario Run on the App Store

 

 

 

Since I like to think about, and listen to, game music, before even playing the game itself I thought about what kind of music it might have.

And what do you know, a YouTube user by the name of ohnoskellitanz has already made YouTube videos of its music. It’s bouncy, it’s synthy, it’s gamey – well, what did you expect? Death metal?

I’m going to find out who actually did the music for the game and give them credit. In the meantime, here are links to those videos – just the splash screen and the music, no gameplay:

There could be more music, for all I know. Maybe I need to download the game now and start playing.

Radiohead – A Moon Shaped Pool

This is not a review of Radiohead’s new album A Moon Shaped Pool. Rather, it is the acknowledgement of the fact that after a gap (not long by today’s standards, anyway) they still capture my imagination right at the first release from the new album. Like the late David Bowie, they use the element of surprise, working away but not committing to release dates, until they have it all ready. Except erasing all their social media outlets was a dead giveaway that there is something coming. Within a week, as it were.

Now I’m listening to A Moon Shaped Pool, thinking how over the last 20 years I’ve listened to Radiohead much more than I even realised. I’ve even passed it on to a younger generation, not by pushing it, but by answering the question ”which Radiohead albums should I listen to first?” (my answers were OK Computer and Kid A, even if I love Hail To the Thief).

Radiohead - A Moon Shaped Pool

The new album is not yet available on Spotify. The music industry politics and policies being what they are in the age of streaming, and the attitudes of Radiohead and Thom Yorke in particular, who knows if or when it will. Still, I’m happy for my Apple Music subscription, which let me put on and enjoy the new album as soon as I had the time to sit down and pay attention to it. I trust the band will be compensated.

Radiohead – A Moon Shaped Pool

Apple Music

iTunes

How is the album? Great, great, great. About as far from ”rock’n’roll” as you get without throwing away your electric guitar. Read the Pitchfork review. Read the Consequence of Sound review. Listen for yourself (Apple Music and iTunes links above).

Genelec 8010A -studiomonitorikaiutin

Suomalainen kaiutinvalmistaja Genelec ei juuri esittelyjä kaipaa – iisalmelaisyritys on ammattilaisäänentoiston alalla tunnettu ympäri maailman. Viime vuosina Genelec on laajentanut tarkkailukaiutintarjontaansa myös pieniin projektistudioihin ja kotistudioihin sopiviin malleihin.

Genelecin 8000 -sarjan tarkkailukaiuttimet on toki varsinaisesti tarkoitettu vaativaan ammattikäyttöön, ja M-sarja taas vastaavasti suunnattu enemmän kotistudioihin, mutta näiden sarjojen välillä on sopivasti päällekkäisyyttä. Laadukasta, mutta silti budjettiin ja pienempäänkin studioon mahtuvaa studiomonitoria etsivä valitsee mielellään 8000-sarjan pienimmän aktiivimonitorin eli Genelec 8010A:n* (stereokäytössä tietysti kaksi kappaletta).

Viisituumaisiin bassoelementteihin ja sitä myötä suurehkoihin koteloihin tottunut on aluksi hämmennyksissään piskuisen Genelec 8010A:n edessä. Tämän kokoisia koteloita on totuttu näkemään parin kympin halvoissa ”multimediakaiuttimissa”, mutta jo kaiuttimen käteen ottaminen kertoo, että Genelec 8010A on täyttä tavaraa, ja että nyt ollaan asian ytimessä. Puolitoista kiloa painava alumiinikuorinen monitorikaiutin sisältää oman vahvistimensa sekä basso- että diskanttielementille, jotka on molemmat suojattu metalliritilällä.

Aktiivikaiutin sisältää oman virtalähteensä, joten ei tarvitse kuin kiinnittää takapaneeliin mukana tuleva virtajohto ja kytkeä kaiutin äänilähteeseen balansoidusta XLR-liitännästään. Ensimmäinen äänihavainto 8010A:sta on todella voimakas ääni kotelon kokoon nähden, ja ensimmäinen säätö voikin olla ulostulovoimakkuuden vaimentaminen 10 desibelin verran käyttäen yhtä takapaneelin DIP-kytkimistä. Näin saadaan esimerkiksi tietokoneen äänilaitteen voimakkuudensäädin toimimaan isommalla säätövälillä, mikä on tärkeää, koska kaiuttimessa itsessään ei ole erillistä voimakkuuden säätöä. Muilla DIP-kytkimillä voidaan säätää bassoa sekä kompensoida pöydälle sijoittamisen vaikutusta.

Asennus ja kuljetus

Genelec 8010A on varustettu Iso-Pod-jalustalla, jolla saa kallistettua kaiuttimen sopivaan asentoon, jotta diskanttielementti suuntaisi pöydän pinnasta kohti kuuntelijan korvaa. Lisäksi kaiuttimen pohjassa on kiinnike esimerkiksi varrellista jalustaa varten.

Genelecin taajuusvaste on totutun tasainen, ja ääni on miellyttävä pitkilläkin kuunteluistunnoilla. Bassotoisto ei kotelon pienestä koosta johtuen ole kaikken muhkein, mutta tarvittaessa kaveriksi voi hankkia 7040A-subwooferin. Molemmille elementeille on teholtaan 25 W vahvistin, jotka huolehtivat toistosta kolmen kilohertsin molemmin puolin.

Genelecin erikoisuutena on ISS eli Intelligent Sensing System, joka kytkee kaiuttimesta virran pois mikäli signaalia ei ilmene vähään aikaan, ja taas päälle kun äänilaitteelta saadaan signaali. Vihreä LED-valo etupaneelissa palaa silloin kun vahvistimet ovat päällä.

Genelec8010Akoko

Pienen kokonsa ansiosta 8010A:t kulkevat myös helposti mukana vaikka kiertueella, ja niille on saatavana myös ihan oma kantolaukkunsa* (tuotenumero 8010-424). Kaiutin on saatavana joko antrasiitinvärisellä tai valkoisella kotelolla.

Kuten kaikki Genelecin tuotteet, myös 8010A huokuu laatua ja hyvää työnjälkeä – kaikki monitorit paitsi suunnitellaan Suomessa, myös kootaan yhä edelleen Iisalmessa. Genelec valmistaa myös kuluttajakäyttöön tarkoitettuja G- ja F-sarjan kotikauttimia. Studion tarkkailukaiuttimiksi 8010A:t ovat kuitenkin erottelukyvyltään oikea valinta.

Se ”Genelec-tekijä”

Teknisten yksityiskohtien ja ominaisuuksien läpi käyminen ei anna kunnollista kuvaa siitä, millaiselta oikeastaan tuntuu omistaa Genelecit ja käyttää niitä. Kyseessä on meritokraattinen merkkiuskollisuus, joka perustuu sekä tekniseen ylivertaisuuteen että jonkinlaiseen vaikeasti määriteltävään ylpeyteen. Genelecien avulla tuntee pääsevänsä aivan uudelle tasolle. Se on laatutietoisen valinta, jossa on mukana myös sopivasti tunnetta.

Itselläni meni lähes 10 vuotta harkitessa Genelecien hankkimista, ja minulla on ollut tätä ennen kolmet muutkin monitorikauttimet (parhaimmat tähän asti ovat olleet Yamaha HS-50M:t).

Genelec_10_years

Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisainta hankkia heti saman tien Genelecit, mutta budjetti rajoitti aikanaan – ja niin se voi rajoittaa monilla muillakin. Silti, mikäli suinkaan vain on mahdollisuus, vahva suositus on sijoittaa tarkkailukaiuttimissa Geneleciin.

Musikhaus Thomann palvelee

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Yllä *-merkityt linkit vievät Thomannin verkkokauppaan – saat Genelec-kaiuttimet ja tarvikkeet sieltä:

Konesoitto-sivustolla mainitut tuotteet ovat kaikki omassa studiokäytössä, ja hankittu omalla kustannuksella. Niitä ei ole saatu tai lainattu valmistajilta tai maahantuojilta.

Genelec 8010 – valmistajan sivu

*-merkityt linkit vievät Musikhaus Thomannin verkkokauppaan. Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä – se auttaa pitämään sivuston toiminnassa.

Tannoy Reveal 402 -studiomonitori

Kotistudion äänitarkkailuun tarvitaan ennemmin tai myöhemmin myös kaiuttimet. Vaikka kuulokkeilla pääsee hyvin alkuun, ja ne ovat muutenkin lähes välttämättömät, vain kaiuttimilla saa tarpeeksi hyvän kokonaiskuvan äänitettyjen osuuksien laadusta ja kappaleen miksauksesta.

Käytännössä ainoa järkevä monitorointivaihtoehto kotistudiossa on juuri kaksi aktiivikaiutinta, joissa on oma sisäänrakennettu virtalähteensä. Toki on mahdollista käyttää tavallista stereovahvistinta ja siihen kytkettyjä stereokaiuttimia, mutta niitä ei ole yleensä tarkoitettu monitorointiin, ja ne myös värittävät tarkoituksella ääntä miellyttävämmäksi pitkissä musiikinkuuntelusessioissa. Monitorikaiuttimen tehtävä sen sijaan on toistaa tallennettu ääni mahdollisimman neutraalisti, jopa karun paljastavasti. Periaatteena on, että jos kappale kuulostaa hyvältä monitorikauttimilla, niin se todennäköisesti toimii myös monissa erilaisissa stereokuuntelulaitteissa, tai tarvittaessa vaikka monofonisena.

Sehän on Tannoy

Edulliset monitorikaiuttimet eivät välttämättä ole edes hintansa arvoisia, mutta välistä hinta-laatusuhde osuu kohdalleen melko hyvin. Tannoy on pitkän linjan PA-laitevalmistaja, joka on hakenut uutta kasvua monitorikauttimista. Firma on alkujaan Skotlannista, mutta on nykyisin tanskalaisen TC Groupin omistuksessa. Britanniassa Tannoy on käsite: ”over the tannoy” tarkoittaa mitä tahansa julkista kuulutusta.

Viime vuonna lanseerattu Tannoy Reveal -tuoteperhe tarjoaa hyviä ja edullisia aktiiviperiaatteella toteutettuja lähikenttämonitoreja studio-olosuhteisiin. Perheeseen kuuluu kolme erikokoista kaksitiekaiutinta, jotka eroavat toisistaan kotelon ja kaiutinelementtien ja vahvistustehon suhteen. Mallinumeroiden 402, 502 ja 802 ensimmäinen numero ilmaisee bassoelementin halkaisijan tuumina.

Malliston pienin ja edullisin malli, Tannoy Reveal 402*, on nyt löytänyt tiensä Konesoiton satelliittistudioon eli Studio Berkshireen, tietysti kahtena kappaleena stereofonista tarkkailua varten. Seuraavassa kerrotaan vaikutelmia näistä pienistä mutta pippurisista pöntöistä.

Kompaktia monitorointia

Reveal 402, kuten muutkin sarjan kaiuttimet, on siis kaksitieperiaatteella toimiva aktiivinen lähikenttämonitori. Ääntä tuottaa kaksi erillistä 25 watin vahvistina, toinen 19 mm diskanttikaiuttimesta ja toinen neljän tuuman eli 100 mm basso- ja keskiäänielementistä. Bassorefleksiaukko on kaiutinkotelon etupuolella, joten kaiuttimen sijoittaminen lähelle seinää ei ole ihan kamala asia.

Tannoy Reveal 402:n etupuolella on myös kaiutinkotelon bassorefleksiaukko. Diskanttielementtien saaminen korvan korkeudelle vaatii hieman luovuutta.
Tannoy Reveal 402:n etupuolella on myös kaiutinkotelon bassorefleksiaukko. Diskanttielementtien saaminen korvan korkeudelle vaatii hieman luovuutta.

Jo Reveal 402:n kappalehinta (tätä kirjoitettaessa Musikhaus Thomannilla 88 €) kertoo, että kyseessä ei todellakaan ole mikään Genelec. Kaiutinkotelon vinyylipinnoitteinen viimeistely on silti siisti, eikä sen kokokaan (240 x 147 x 212 mm KLS) aiheuta ongelmia pienessä makuuhuonestudiossa.

Jatka artikkeliin Tannoy Reveal 402 -studiomonitori