Musiikin tekemisen vaikeudesta

Minulla on musiikin tekemisessä jo vuosikausia jatkunut ongelma, joka johtuu ehkä osaltaan nykyisestä ohjelmien ja liitännäisten sekä edullisten musiikkilaitteiden runsaudesta, ja osaltaan tämän blogin pitämisestä. Nämä syyt liittyvät vahvasti toisiinsa. Yritän seuraavassa kuvailla ongelmaa, ja toivon, että se herättäisi keskustelua.

Ihmettelen, miksi en pysty olemaan tyytyväinen niihin musiikin tekemisen välineisiin ja ohjelmiin, jotka minulla on. Olen jatkuvasti kierteessä, jossa ajanpuute  tai turhautuminen saa minut vaihtamaan käyttämästäni ohjelmasta toiseen, ajatellen kai, että sillä onnistuu paremmin. Tämä sinänsä aivan naurettava asia on vaivannut minua jo vuosikaudet, enkä saa millään aivojani käännettyä sellaiseen asentoon, missä voisin tehdä jotain tolkullista alusta loppuun käyttäen sitä ohjelmaa jolla aloitinkin. Käytännössä musiikin tekeminen olisi mahdollista melkein millä tahansa ohjelmalla niistä joita olen hankkinut vuosien varrella, mutta en saa itseäni toimimaan niin. Olen kai hemmotellut itseni pilalle, tai sitten minulla ei olekaan mitään musiikillista sanottavaa.

Toinen ongelma on se, että olen nyt jo neljän vuoden ajan pitänyt yllä tätä Konesoitto-blogia, joka saa minut ajattelemaan kaiken musiikillisen siltä kannalta mitä hyötyä siitä olisi blogille. En siis osaa tai edes ehdi hyödyntää ohjelmia omaan musiikintekemiseeni, vaan asetun aina jonkinlaisen yliopastajan rooliin, ja mietin millaisen jutun jostakin voisi kirjoittaa blogiin. Juttujen kirjoittaminen vie aikaa, ja niiden suomenkielinen lukijakunta on lopultakin varsin pieni, joten se ei edes ole kovin järkevää. Sen sijaan oman musiikin tekeminen voisi olla hyvinkin järkevää, mutta kun ryhdyn tekemään musiikkia itseäni varten, putoan taas siihen samaan uraan kuin aiemminkin, ja vaihdan ohjelmasta toiseen ilman erityistä päämäärää.

Olen toki lukenut Dennis DeSantisin kirjan Making Music miltei kokonaan – olenhan arvostellut sen, tai ainakin esitellyt sen Konesoitossa. En kuitenkaan ole osannut soveltaa kirjan hyviä neuvoja käytäntöön, enkä tiedä mistä sekään johtuu. Ehkä ongelman ydin onkin juuri siinä, että arvostan lukemista enemmän kuin tekemistä.

Vuosia sitten San Franciscon Nikko-hotellista saamani mietelause ”Virtue is not knowing, but doing” ei ole vieläkään tullut todeksi omalla kohdallani, mutta en tiedä mitä siihen tarvittaisiin. Miten voisin malttaa pysytellä yhdessä ruudussa niin kauan, että saisin tehdyksi jotain? Auttaisiko vaikkapa meditaatio? Ei mitään tuntikausien istumisia, vaan säännöllinen minuutin parin sessio päivittäin. Sen pitäisi auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Sen toki tiedän, että ei sekään mikään oikotie ole, mutta ehkä kuitenkin oikea suunta.

Mitä taas tulee Konesoitto-blogiin, siinä kyse on pitkälti tarpeesta saada oikeutusta ja hyväksyntää omalle tekemiselle. On houkuttelevaa käydä katsomassa kuinka moni on käynyt lukemassa blogia, varsinkin silloin kun oma musiikintekeminen tökkii. Se on kuitenkin erittäin turhauttavaa, koska lukijoita on vähän, keneltäkään ei saa mitään palautetta, eikä koko homma oikein tuotakaan mitään. Silti se on kuin Facebookin selaaminen – kunpa joku olisi tykännyt jostain mitä olen tehnyt tai sanonut. En kuitenkaan voi edes pitää blogin kommenttiosiota avoinna, koska se täyttyy hyvin nopeasti erilaisista roskapostiviesteistä, joissa mainostetaan millin mitäkin pillereitä.

Blogin kirjoittaminen voisi olla palkitsevaa, jos sen tekisi oman musiikintekemisen lähtökohdista, eikä suodattaisi kaikkea tekemistä edellä kuvaamallani tabvalla blogin tarpeista lähtien. Lisäksi jos pääsisi irti tavasta tarkistella kävijätilastoja jatkuvasti, se ei tuntuisi niin orjuuttavalta. Sitten pitäisi vielä päästä irti Facebookin tai yleensäkin internetin selaamisesta sellaisena sijaistoimintona, joka alkaa heti kun itse musiikin tekeminen tuntuu vaikealta.

Kun kirjoitin Konesoiton GarageBand-opas-e-kirjaa, tuntui hyvältä kun saattoi työstää yhtä kappaletta yhdellä ohjelmalla, ilman tarvetta hyppiä muualle GarageBandistä. Kirjassa kuitenkin tehtiin kappaletta melko perinteisellä instrumentaatiolla, ja tuntuu siltä, että elektronisen musiikin tekeminen on vaikeampaa juuri siksi, että valintojen määrä on niin paljon suurempi. Heti kun yritän tehdä jotain hieman elektronisempaa, alkaa taas sama päättämättömyyden kierre.

Kun tällainen pyörä pyörii vuosikausia, mitä sille ihan oikeasti voi tehdä, kun hyvät aikomukset ja lupaukset itselle eivät tuota tulosta? Oletko ollut samantapaisessa tilanteessa? Mikä sinua on auttanut?

 

Konesoiton GarageBand-opas on julkaistu

E-kirja Konesoiton GarageBand-opas on nyt saatavana Applen iBooks Storesta ja luettavissa Mac-tietokoneilla, iPhone-älypuhelimilla ja iPad-tableteilla. Kirja käsittelee GarageBandin macOS-versiota ja sisältää myös ääntä: iBooks-muotoisesta kirjasta voit kuunnella kappaleen tekemisen eri vaiheiden tulokset.

Voit ostaa kirjan iBooks Storesta tällä linkillä:
http://apple.co/2njrYIe

Kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat äänittää omaa musiikkia tietokoneella. Mac ja GarageBand tarjoavat siihen helpot välineet, ja täydennettynä muutamilla lisävarusteilla saa jo aikaan julkaisukelpoista jälkeä.

Kirja, joka kasvaa sinun mukanasi

Kirjan ensimmäisessä versiossa kerrotaan miten pääset alkuun äänitysten tekemisessä, ja miten saat tulokset ulos GarageBandistä julkaisua varten.

Kirja ei kuitenkaan vielä ole aivan valmis, vaan se täydentyy vielä. Uudet luvut saat ilmaiseksi iBooks Storen kautta, kun olet kerran ostanut kirjan.

Voit lähettää palautetta kirjasta, kysyä sen käsittelemistä aiheista ja ehdottaa lisää aiheita sähköpostilla tai sosiaalisen median kanavissa (linkit löytyvät tämän julkaisun alareunasta).

Toivottavasti kirjasta on sinulle apua ja iloa oman musiikkisi tallentamisessa GarageBandillä!

Parhain terveisin,
Jere Käpyaho

Konesoiton GarageBand-opas

V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.

 

Konesoitto vuonna 2017

Vuotta 2017 on ehtinyt kulua jo kokonainen kuukausi, mutta niitähän on vielä 11 jäljellä, joten ei hätää!

Mietin miten kehittäisin tätä blogia/sivustoa, joka on kolme ja puoli vuotta vanha, ja jossa vierailee 30-50 ihmistä päivittäin. Ehkäpä hieman enemmän blogimaisuutta? Tähän asti monet jutut ovat olleet melko ensyklopedisia, valistavia, ehkä jopa hieman koulumestarimaisia. Henkilökohtainen näkökulma musiikin tekemiseen ei ole ollenkaan niin vahva kuin voisi toivoa. Olisiko se kiinnostavampaa?

Haluaisin edelleen neuvoa ja opastaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet äänitysten tekemisestä, kotistudion rakentamisesta ja oman musiikin tallentamisesta itse. Tämä blogi ei tuota oikeastaan mitään, ja onkin parempi oppia olemaan odottamatta mitään sellaista, koska Suomi on oikeasti kuitenkin niin pieni maa, että kaikkien näiden asiajoukkojen leikkauspisteessä ei välttämättä ole kovin merkittävän kokoista yleisöä.

Suunnitteilla englanninkielinen minialbumi

Yksi tälle vuodelle kaavailemani musiikillinen projekti on tehdä alusta loppuun valmiiksi neljän biisin EP tai minialbumi, joka koostuu 25 vuoden aikana tekemistäni englanninkielisistä poppikappaleista. Jokainen niistä on syntynyt erilaisista lähtökohdista ja eri olosuhteissa, eikä niillä oikeastaan ole kovin paljon yhteistä, mutta silti ne vain tuntuvat sopivan yhteen ja peräkkäin hyvin. Yksi motiivi tällaisen minialbumin tekemiseen on myös se, että nuo sinänsä ihan valmiit biisit saisivat arvoisensa julkaisun, ja päätyisivät muidenkin kuultaviksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku oikeasti pitäisi niistä! Se olisi myös tilaisuus päästä laulamaan ja soittamaan sekä harjaannuttamaan omia musiikkituotantokykyjä.

Jos lähtisin vetämään läpi tuollaista projektia, en tiedä kuinka perusteellisesti ja tiheään tahtiin tulisin dokumentoimaan homman etenemistä. Jotenkin tuntuu siltä, että kaiken tekemisen lisäksi ei oikein meinaisia jaksaa vielä kirjoittaakin siitä, mutta todennäköisesti se aiheuttaa jotain pohdiskelua, jota voi olla hyvä harjoittaa myös kirjoittamalla.

Kun joskus ei vaan lähde

Olen myös pohtinut musiikin tekemisen laittamista täysin telakalle joksikin aikaa, koska on usein tuntunut siltä, että minulla ei ole musiikillisia ideoita lainkaan, tai en saa inspiraatiota vaikka kuinka yritän. Sellaisessa tilanteessa on mielestäni ihan sallittua ja mahdollista ottaa pieni aikalisä, ja tehdä jotain ihan muuta jonkin aikaa. Voi esimerkiksi ulkoilla enemmän, lukea enemmän kirjoja, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, siivota nurkkia, käydä elokuvissa tai keikoilla, ja vaikka mitä.

Näennäinen inspiraation puute johtuu osittain varmasti myös nykyajalle niin tyypillisestä infoähkystä. Joka puolelta tulvii erilaisia ärsykkeitä, some vaatii huomiota, maailma menee koko ajan sekavammaksi ainakin uutisten perusteella, ja on vaikea keskittyä. Ja silloin kun keskittyminen herpaantuu, on helppo siirtyä musiikkiohjelman äärestä vaikka Facebookiin tai lukemaan sähköposteja.

Australialaistunut entinen DJ, nykyinen artistivalmentaja Mike Monday on kirjoittanut ja vlogannut paljon siitä miten estää huomiota hajautumasta, ja miten lopettaa vitkastelu ja vetkuttelu, jotta saisi jotain aikaan. Jos kärsit yhtään siitä, että musiikin tekeminen tahtoo jäädä kaiken maailman muiden houkuttimien takia, vaikka aikaakin olisi, niin käypä tutkailemassa Miken materiaalia. Yksi hänen teeseistään on myös se, että jos ajasta on pulaa, ei kannata yrittää raivata sitä lisää, koska elämä on. Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen, miten saisi valmiiksi mahdollisimman paljon musiikkia siinä ajassa mitä on käytettävissä.

Ei uutta gearia

Olen lähes päättänyt, että vuoden 2017 aikana en lähtökohtaisesti hanki omaan käyttööni enempää laitteita tai ohjelmistoja, vaan keskityn siihen mitä jo on. Minulla on jo hankittuna tarpeellinen äänityslaitteisto sekä ohjelmat, virtuaali-instrumenteista ja -efekteistä puhumattakaan, eli todellisuudessa en tarvitse mitään lisää. Jos nyt kuitenkin esimerkiksi Ableton Live -ohjelmasta sattuisi tänä vuonna ilmestymään versio 10, niin todennäköisesti harkitsisin vakavasti siihen päivittämistä. Lisäksi minulle on tulossa Musikhaus Thomannilta monitoritelineet sekä Arturia MiniLab MkII -MIDI-kontrolleri, ja jälkimmäisestä aion kirjoittaa jutun Konesoittoon kun olen päässyt sinuiksi sen kanssa.

The Recording Revolution -blogin Graham Cochrane julkaisi tämän vuoden alussa videojutun ”Make More Music This Year With These 3 Mindset Shifts”, jossa hän esittää kolme tärkeintä ajattelutavan muutosta, joiden avulla saa tehdyksi enemmän musiikkia tänä(kin) vuonna. Lyhyesti tiivistettynä, tärkein viimeiseksi:

3. Älä odota inspiraatiota, vaan kääri hihat ja ryhdy hommiin.
2. Ota reilusti vaikutteita muiden tekemästä musiikista.
1. Hanki ne värkit, jotka tarvitset, ja opettele käyttämään niitä kunnolla.

Grahamin video käsittelee kaikkia noita kohtia varsin laajalti, ja hänellä on omaan kokemukseen perustuvia hyödyllisiä näkemyksiä.

En tietenkään tahdo, eikä Grahamkaan tahdo, kieltää sinua hankkimasta niitä laitteita ja ohjelmia, joita tarvitsee äänittämiseen ja musiikin tekemiseen. Konesoittokin on olemassa lähinnä siksi, että juuri sinä saisit tietoa siitä, millaisilla värkeillä homma onnistuu. Tarkoitus on kuitenkin hillitä hinkua hankkia aina vain lisää laitteita ja uusia plugareita, ja myös häätää se harhaluulo, että aina uuden ostaminen tekisi musiikistasi jotenkin parempaa, tai että aina on pakko olla uusinta uutta. Mikään värkki ei korvaa omaa mielikuvitusta ja luovuutta, mutta tietyt perusvarusteet tarvitaan. Kertauksen vuoksi voit vaikka lukea viime joulun alla tekemäni katsauksen Konesoiton kovat paketit 2016.

Mihin itse keskityn tänä vuonna

Luulisin, että itse yritän tänä vuonna ottaa paljon paremmin haltuun yhden tai kaksi DAW-ohjelmaa, jotka ovat todennäköisesti Ableton Live ja Logic Pro X. Siinä varmasti Cubase 9 ja Reason 9 jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Olen tosin julkaisemassa GarageBand-oppikirjan, ja siihen varmaan tulee tehtyä päivityksiä.

Viime vuoden lopulla hankin KORG minilogue* -syntesoijan, jonka avulla haluaisin opetella soundien tekemistä, ja vertailla modernin analogisynan ja virtuaalisen digitaalisen synan hyviä ja huonoja puolia. Ainakaan yhtään analogista syntesoijaa en siis tänä vuonna tule ostamaan, ja siitä voin olla melkoisen varma.

Mitä digitaalisiin syntesoijiin tulee, Native Instrumentsin Massive on kiehtonut jo pitkään, mutta Liven ja Logicin omillakin syntesoijilla (Alchemy!) pärjäisi paremmin kuin hyvin. Tätä se kaikenlaisen kaman haaliminen sitten teettää: sen kaiken opettelemiseen menee todella paljon aikaa, jonka ehkä voisi käyttää musiikin tekemiseen. Voihan tietysti olla, että tarkoituksena onkin vain harrastaa laitteiden ja softien keräilyä ja räpläämistä, mutta sitten ei kannata tuskailla jos haluaisi saada musiikkia tehdyksi, mutta siitä vain ei meinaa tulla mitään.

Jos nyt sanoisin ehdottomasti, että käytän vain sitä ja sitä ohjelmaa tai synaa, sulkisin pois tarpeettomasti vaihtoehtoja, mutta pyrin kyllä ehdottomasti rajoittamaan vaihtoehtojani sen verran, että joudun käyttämään luovuuttani. Se ei tule olemaan helppoa, ja varmasti kiusaus vaihtaa ohjelmaa tai plugaria tulee olemaan ajoittain suuri, ja niin varmasti tulee olemaan myös Facebookin, sähköpostin tai Konesoiton kävijätilastojen tarkistamiseenkin. Mutta yrittää pitää.

Toivon, että sinä saat tänä vuonna enemmän musiikkia tehdyksi kuin minä. Mutta toivon myös, että itse saan tänä vuonna tehdyksi musiikkia sen verran, että voin olla itseeni ja valmistuneeseen materiaaliin ihan tyytyväinen.

Jätän kommentoinnin auki vähäksi aikaa, ihan vain kokeilumielessä.

Tulossa pian: Konesoiton GarageBand-opas

Konesoiton alkuvaiheissa vuonna 2013 syntyi idea suomenkielisestä oppaasta, joka neuvoo Applen GarageBand-ohjelman Mac-version käytössä. Julkaisin muutamia artikkeleita, joista oli tarkoitus tulla osa tuota e-kirjana julkaistavaa opasta, kuten esimerkiksi nämä:

Koko valmiin kirjan tekeminen on jäänyt ajatuksen asteelle ja melko satunnaiselle kirjoittelulle toistaiseksi. Kirjoitussessioita on kuitenkin ollut 3-4 kappaletta, muutama jopa kokonaisen viikonlopun mittainen.

Pitkän ajan kuluessa kirjoitustyö on vähitellen edennyt siihen pisteeseen, että oppaan valmistuminen näyttää jo varsin todennäköiseltä. Vielä vähän aikaa siihen menee, mutta valmiin oppaan voi sitten ladata Applen iBooks Store -kirjakaupasta Mac-tietokoneille sekä iPad- ja iPhone-laitteille.

Tarkoituksena on julkaista ensin Konesoiton GarageBand-oppaan alkuosa, joka käsittelee äänittämistä. Muita kaavailtuja osia ovat esimerkiksi ohjelmistoinstrumentteja ja kappaleen miksaamista käsittelevä osa. Tulevaisuudessa saatetaan myös käsitellä GarageBandin iOS-versiota samaan tapaan, mutta erillisessä oppaassa.

Kaikki nämä osat tulevat kuitenkin olemaan samassa ladattavassa e-kirjassa. Kirjan ostajat tulevat saamaan päivityksiä kirjaan iBooks-ohjelman kautta ilman mitään lisähintaa, sitä mukaa kun materiaali valmistuu.

Tässä pieni esimerkki kirjan valmistelutyön tuloksista mind mapin muodossa. Kuvassa ei näy oppaan koko sisältö.

E-kirjan hinta ilmoitetaan julkaisun yhteydessä. Jos haluat saada sähköpostiisi tiedon siitä kun e-kirja ilmestyy, voit liittyä Konesoiton GarageBand-oppaan postituslistalle jättämällä sähköpostiosoittesi tähän alle. Sitä tullaan käyttämään ainoastaan oppaaseen liittyvien viestien lähettämiseen. Voit myös kysyä oppaasta lähettämällä sähköpostia osoitteella garageband-opas (at) konesoitto (piste) com.