V6: Äänilaitteeksi Focusrite Saffire Pro 24 DSP

Konesoiton V6-sarja eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä jatkuu. Tällä kertaa kerron hieman vanhan iMacin kanssa toimivasta äänilaitteesta.

Komeasti nimetty Focusrite Saffire PRO 24 DSP on brittiläisen valmistajansa nyttemmin jo mallistosta poistunut hyväsointinen äänilaite, jossa on FireWire-liitäntä. Lähes kaikki nykyiset äänilaitteet on varustettu USB-liitännällä, ja jotkut uudemmat jopa Thunderboltilla, mutta kun hankin tämän Saffiren vuonna 2010, hieman useammilla sisäänmenoilla varustetut laitteet olivat melko tasaisesti joko USB 2.0- tai FireWire-liitäntäisiä. Sittemmin USB 2.0:sta on tullut selvästi suositumpi liitäntä, ehkä siksi, että kovin paljon muita FireWire-liitäntäisiä vehkeitä kuin äänilaitteet ei oikeastaan ole. Applekin on korvannut erillisen FireWire-portin Thunderboltilla, ja olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä Saffirea vuoden 2012 MacBook Pron kanssa käyttäen Applen omaa Thunderbolt to Firewire Adapter -sovitinta.

Saffiressa on FireWire 400 -liitäntä, ja V6-iMacin takapaneelissa puolestaan FireWire 800. Tämä ei ole ongelma signaalin puolesta, mutta koska liitännät ovat erilaisia, tarvitaan väliin kaapeli, jossa on nämä erilaiset liittimet. Sellainen löytyi aikanaan muistaakseni Verkkokauppa.comista.

Mahtavat I/O-lukemat, ainakin joillekin

Focusrite mainosti Saffiressa olevan kokonaista 16 sisäänmenoa ja kahdeksan ulostuloa. Reikiä ei kotelossa kuitenkaan ole kuin 12 kappaletta: neljä analogista sisäänmenoa, kuusi analogista ulostuloa ja yksi digitaalinen kumpaankin suuntaan. Koska en omista mitään ADAT-laitteita enkä myöskään tee surround-ääntä, käyttökelpoinen I/O-määrä on neljä kanavaa sisään ja kaksi ulos, mutta onpahan laajennusvaraa.

Kahdessa Saffiren sisäänmenoista on Focusriten kuuluisa mikrofonietuvahvistin ja yhdistelmäliitin (jakki-XLR), ja niihin on kytkettävissä 48 V haamuvirta kondensaattorimikrofoneja varten. Toiset kaksi itselleni hyödyllistä sisäänmenoa ovat tavallisia linjatasoisia liitäntöjä, joiden gain-asetusta voi säätää korkeaksi tai matalaksi esimerkiksi syntesoijaa varten.

Kaikki signaalireititykset ovat täysin säädettävissä Saffire MixControl -ohjelmalla, jolla ohjataan myös laitteen muita, erikoisempia asetuksia (joista myöhemmin).

Melkeinpä parasta tässä Saffiressa moniin muihin äänilaitteisiin verrattuna on kaksi kuulokeliitäntää. Näin voi esimerkiksi äänitystilanteissa tehdä oman kuulokemiksauksen äänitettävälle, ja tarkkailla itse samalla äänitystä toisilla kuulokkeilla.

Kaikua ja kompuraa DSP:llä

Saffiren mallinimessä esiintyvä DSP eli Digital Signal Processing tarkoittaa sitä, että laitteessa on oma signaaliprosessori, joka on ohjelmoitu tuottamaan erilaisia efektejä ilman tietokonetta ja siinä toimivaa DAW-ohjelmaa. Tällä tavalla voi esimerkiksi tehdä laulajalle oman, kevyen kaiun kuulokkeisiin, jotta laulu ei kuulostaisi hänelle luonnottoman ”kuivalta”. Kaiku itsessään ei ole niin kovin erikoinen, mutta ajaa asiansa varsin vähillä säädöillä.

Samalla tavoin voi äänitettävän signaalin kompressoida valmiiksi, jolloin siitä tulee tasaisempi. Kompressointi on käytettävissä vain niissä kanavissa, joissa on mikrofonietuvahvistin, mutta kompressori on kuitenkin mallinnettu Focusriten oman optisen kompressorilaitteen mukaan, ja sitä pidetään varsin hyvänä lajissaan. Lisäksi käytössä on DSP:llä toteutettu neljäkaistainen taajuuskorjain, ja sellaistenkin tekemisestä Focusritella toki on vankkaa kokemusta.

Kaupan päälle virtuaalinen monitorointi

Saffiren DSP:tä voi käyttää myös loihtimaan virtuaalisia ääniympäristöjä, joiden avulla voi tarkistaa nopeasti miltä oma miksaus kuulostaisi joistakin toisista kaiuttimista tai kuulokkeista. Tämä ominaisuus kulkee nimellä VRM eli Virtual Reference Monitoring.

Valittavana on ammattistudio, kotistudio ja olohuone – jos VRM tehtäisiin nyt, mukana olisi varmaan kännyköiden nappikuulokkeet ja läppärin kaiuttimet. Tietokonemallinnuksen avulla on tehty jäljitelmiä useista eri kaiutinmalleista ja kuuntelupaikoista.

En tiedä onko VRM-järjestelmää kehitetty sen enempää Focusritella, koska DSP:llä varustettuja äänilaitteita ei yrityksen valikoimassa nykyisin kovin monia ole. En itsekään ole käyttänyt VRM-mallinnuksia erityisen aktiivisesti, mutta jos miksaus kuulostaa hyvältä kaikissa niissä, niin silloin se todennäköisesti toimii melko hyvin lähes kaikissa tilanteissa.

Saffire MixControl, sekava mutta tehokas

Focusriten oma Saffire MixControl on ruma ja hankala käyttää, mutta ei kumpaakaan siinä suhteessa kuin E-MU:n surullisen kuuluisa PatchMix DSP. Se on kuitenkin päivittynyt vuosien varrella tasaiseen tahtiin, ja tekee pitkälti minkä lupaa.

Erilaisten signaalireititysten asetukset voi tallentaa erillisiin tiedostoihin, jolloin on helppo ladata tilanteen mukaan oikeat miksaukset, joita voi itse asiassa olla kahdeksan erillistä. Lisäksi MixControlilla voi myös tallentaa halutut asetukset itse laitteeseen, irrottaa sen tietokoneesta ja sitten käyttää sitä täysin erillisenä. Saffire voi ottaa virtansa tietokoneen FireWire-liitännästä, mutta erilliskäyttöä varten sen mukana tuli tyypillinen ulkoinen virtalähde eli ”wall wart”.

Jos Saffireen vielä joskus tulisi laiteohjelmiston päivityksiä, niin ne ajettaisiin laitteeseen MixControlilla, mutta sellaisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut.

Kieltämättä MixControlista olisi voinut tehdä helppokäyttöisemmän, ja koko laitteesta hieman yksinkertaisemman, mutta perustilanteita varten oletusasetukset riittävät hyvin. Erikoisempia sovellutuksia varten voikin sitten olla tarpeen sukeltaa syvälle ohjekirjaan.

Vanhan iMacin ja OS X 10.6.8:n kanssa ei suinkaan voinut käyttää uusinta MixControlin versiota, vaan piti yrityksen ja erehdyksen avulla etsiä uusin versio, joka vielä suostui toimimaan tässä käyttöjärjestelmäversiossa (ja se oli versio 3.3 vuodelta 2013).

Perusasetuksilla mennään

Olen kytkenyt Saffiren ulostulot 1 ja 2 Yamaha HS-50M -monitorikaiuttimiin käyttäen balansoituja XLR/M-jakki/M-kaapeleita.

Ykkössisäänmenossa on lähes jatkuvasti kiinni Audio-Technica AT 2020 -kondensaattorimikrofoni. Kakkossisäänmenossa viihtyy välistä sähkökitara tai -basso. Laitteen takapaneeliin sijoitetuissa sisäänmenoissa 3 ja 4 on vanha uskollinen Kawai K4 -syntesoijani. Olen säätänyt MixControl-ohjelmasta sisäänmenot 3 ja 4 stereopariksi.

Logic Pro- ja Ableton Live -ohjelmissa kaikki sisäänmenot ovat sellaisinaan käytössä, mutta Cubasessa piti erikseen käydä kliksuttelemassa VST Connections -osastolla sisäänmenot ja niiden stereo/mono-asetukset.

Neljän ensimmäisen kanavan signaalitasoille on laitteen etupaneelissa kätevät monisegmenttiset näytöt, ja mittarointia löytyy myös MixControl-ohjelmasta. Lisäksi äänenvoimakkuuden säätimen vieressä on erilliset kytkimet ulostulon vaimentamiseen tai mykistämiseen nopeasti. Laitetta suunnitellessa on selvästi mietitty todellisia käyttötilanteita.

Miksi vanhoilla vehkeillä?

Uudempiakin laitteita olisi olemassa, joten miksi harjoitan tätä vanhoilla vehkeillä vääntämistä? Kaikki tässä sarjassa laitteet olivat aikanaan erittäin hyvää keskitasoa tai jopa sen yläpuolella. Esimerkiksi Focusrite Saffire PRO 24 DSP maksoi aikanaan 349 euroa, mutta eipä sillä rahalla saa tänä päivänä ratkaisevasti parempaa laitetta.

Saffiren äänelliset ominaisuudet eivät ole heikentyneet, ajurit ja ohjausohjelmisto toimivat kuten pitääkin, liitännät pelaavat hyvin (ei rutinaa tai mekaanista kulumista) ja 24-bittinen äänitys vastaa nykypäivän vaatimuksia. Kun kerran on hankkinut laatulaitteen, sitä ei tarvitse ihan heti vaihtaa uuteen. Niinpä Saffire Pro 24 DSP saa mieluusti olla V6-iMacin kaverina.

Lue Sound on Sound -lehden arvostelu Focusrite Saffire PRO 24 DSP:stä vuodelta 2009.

 

Konesoitto vuonna 2017

Vuotta 2017 on ehtinyt kulua jo kokonainen kuukausi, mutta niitähän on vielä 11 jäljellä, joten ei hätää!

Mietin miten kehittäisin tätä blogia/sivustoa, joka on kolme ja puoli vuotta vanha, ja jossa vierailee 30-50 ihmistä päivittäin. Ehkäpä hieman enemmän blogimaisuutta? Tähän asti monet jutut ovat olleet melko ensyklopedisia, valistavia, ehkä jopa hieman koulumestarimaisia. Henkilökohtainen näkökulma musiikin tekemiseen ei ole ollenkaan niin vahva kuin voisi toivoa. Olisiko se kiinnostavampaa?

Haluaisin edelleen neuvoa ja opastaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet äänitysten tekemisestä, kotistudion rakentamisesta ja oman musiikin tallentamisesta itse. Tämä blogi ei tuota oikeastaan mitään, ja onkin parempi oppia olemaan odottamatta mitään sellaista, koska Suomi on oikeasti kuitenkin niin pieni maa, että kaikkien näiden asiajoukkojen leikkauspisteessä ei välttämättä ole kovin merkittävän kokoista yleisöä.

Suunnitteilla englanninkielinen minialbumi

Yksi tälle vuodelle kaavailemani musiikillinen projekti on tehdä alusta loppuun valmiiksi neljän biisin EP tai minialbumi, joka koostuu 25 vuoden aikana tekemistäni englanninkielisistä poppikappaleista. Jokainen niistä on syntynyt erilaisista lähtökohdista ja eri olosuhteissa, eikä niillä oikeastaan ole kovin paljon yhteistä, mutta silti ne vain tuntuvat sopivan yhteen ja peräkkäin hyvin. Yksi motiivi tällaisen minialbumin tekemiseen on myös se, että nuo sinänsä ihan valmiit biisit saisivat arvoisensa julkaisun, ja päätyisivät muidenkin kuultaviksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku oikeasti pitäisi niistä! Se olisi myös tilaisuus päästä laulamaan ja soittamaan sekä harjaannuttamaan omia musiikkituotantokykyjä.

Jos lähtisin vetämään läpi tuollaista projektia, en tiedä kuinka perusteellisesti ja tiheään tahtiin tulisin dokumentoimaan homman etenemistä. Jotenkin tuntuu siltä, että kaiken tekemisen lisäksi ei oikein meinaisia jaksaa vielä kirjoittaakin siitä, mutta todennäköisesti se aiheuttaa jotain pohdiskelua, jota voi olla hyvä harjoittaa myös kirjoittamalla.

Kun joskus ei vaan lähde

Olen myös pohtinut musiikin tekemisen laittamista täysin telakalle joksikin aikaa, koska on usein tuntunut siltä, että minulla ei ole musiikillisia ideoita lainkaan, tai en saa inspiraatiota vaikka kuinka yritän. Sellaisessa tilanteessa on mielestäni ihan sallittua ja mahdollista ottaa pieni aikalisä, ja tehdä jotain ihan muuta jonkin aikaa. Voi esimerkiksi ulkoilla enemmän, lukea enemmän kirjoja, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, siivota nurkkia, käydä elokuvissa tai keikoilla, ja vaikka mitä.

Näennäinen inspiraation puute johtuu osittain varmasti myös nykyajalle niin tyypillisestä infoähkystä. Joka puolelta tulvii erilaisia ärsykkeitä, some vaatii huomiota, maailma menee koko ajan sekavammaksi ainakin uutisten perusteella, ja on vaikea keskittyä. Ja silloin kun keskittyminen herpaantuu, on helppo siirtyä musiikkiohjelman äärestä vaikka Facebookiin tai lukemaan sähköposteja.

Australialaistunut entinen DJ, nykyinen artistivalmentaja Mike Monday on kirjoittanut ja vlogannut paljon siitä miten estää huomiota hajautumasta, ja miten lopettaa vitkastelu ja vetkuttelu, jotta saisi jotain aikaan. Jos kärsit yhtään siitä, että musiikin tekeminen tahtoo jäädä kaiken maailman muiden houkuttimien takia, vaikka aikaakin olisi, niin käypä tutkailemassa Miken materiaalia. Yksi hänen teeseistään on myös se, että jos ajasta on pulaa, ei kannata yrittää raivata sitä lisää, koska elämä on. Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen, miten saisi valmiiksi mahdollisimman paljon musiikkia siinä ajassa mitä on käytettävissä.

Ei uutta gearia

Olen lähes päättänyt, että vuoden 2017 aikana en lähtökohtaisesti hanki omaan käyttööni enempää laitteita tai ohjelmistoja, vaan keskityn siihen mitä jo on. Minulla on jo hankittuna tarpeellinen äänityslaitteisto sekä ohjelmat, virtuaali-instrumenteista ja -efekteistä puhumattakaan, eli todellisuudessa en tarvitse mitään lisää. Jos nyt kuitenkin esimerkiksi Ableton Live -ohjelmasta sattuisi tänä vuonna ilmestymään versio 10, niin todennäköisesti harkitsisin vakavasti siihen päivittämistä. Lisäksi minulle on tulossa Musikhaus Thomannilta monitoritelineet sekä Arturia MiniLab MkII -MIDI-kontrolleri, ja jälkimmäisestä aion kirjoittaa jutun Konesoittoon kun olen päässyt sinuiksi sen kanssa.

The Recording Revolution -blogin Graham Cochrane julkaisi tämän vuoden alussa videojutun ”Make More Music This Year With These 3 Mindset Shifts”, jossa hän esittää kolme tärkeintä ajattelutavan muutosta, joiden avulla saa tehdyksi enemmän musiikkia tänä(kin) vuonna. Lyhyesti tiivistettynä, tärkein viimeiseksi:

3. Älä odota inspiraatiota, vaan kääri hihat ja ryhdy hommiin.
2. Ota reilusti vaikutteita muiden tekemästä musiikista.
1. Hanki ne värkit, jotka tarvitset, ja opettele käyttämään niitä kunnolla.

Grahamin video käsittelee kaikkia noita kohtia varsin laajalti, ja hänellä on omaan kokemukseen perustuvia hyödyllisiä näkemyksiä.

En tietenkään tahdo, eikä Grahamkaan tahdo, kieltää sinua hankkimasta niitä laitteita ja ohjelmia, joita tarvitsee äänittämiseen ja musiikin tekemiseen. Konesoittokin on olemassa lähinnä siksi, että juuri sinä saisit tietoa siitä, millaisilla värkeillä homma onnistuu. Tarkoitus on kuitenkin hillitä hinkua hankkia aina vain lisää laitteita ja uusia plugareita, ja myös häätää se harhaluulo, että aina uuden ostaminen tekisi musiikistasi jotenkin parempaa, tai että aina on pakko olla uusinta uutta. Mikään värkki ei korvaa omaa mielikuvitusta ja luovuutta, mutta tietyt perusvarusteet tarvitaan. Kertauksen vuoksi voit vaikka lukea viime joulun alla tekemäni katsauksen Konesoiton kovat paketit 2016.

Mihin itse keskityn tänä vuonna

Luulisin, että itse yritän tänä vuonna ottaa paljon paremmin haltuun yhden tai kaksi DAW-ohjelmaa, jotka ovat todennäköisesti Ableton Live ja Logic Pro X. Siinä varmasti Cubase 9 ja Reason 9 jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Olen tosin julkaisemassa GarageBand-oppikirjan, ja siihen varmaan tulee tehtyä päivityksiä.

Viime vuoden lopulla hankin KORG minilogue* -syntesoijan, jonka avulla haluaisin opetella soundien tekemistä, ja vertailla modernin analogisynan ja virtuaalisen digitaalisen synan hyviä ja huonoja puolia. Ainakaan yhtään analogista syntesoijaa en siis tänä vuonna tule ostamaan, ja siitä voin olla melkoisen varma.

Mitä digitaalisiin syntesoijiin tulee, Native Instrumentsin Massive on kiehtonut jo pitkään, mutta Liven ja Logicin omillakin syntesoijilla (Alchemy!) pärjäisi paremmin kuin hyvin. Tätä se kaikenlaisen kaman haaliminen sitten teettää: sen kaiken opettelemiseen menee todella paljon aikaa, jonka ehkä voisi käyttää musiikin tekemiseen. Voihan tietysti olla, että tarkoituksena onkin vain harrastaa laitteiden ja softien keräilyä ja räpläämistä, mutta sitten ei kannata tuskailla jos haluaisi saada musiikkia tehdyksi, mutta siitä vain ei meinaa tulla mitään.

Jos nyt sanoisin ehdottomasti, että käytän vain sitä ja sitä ohjelmaa tai synaa, sulkisin pois tarpeettomasti vaihtoehtoja, mutta pyrin kyllä ehdottomasti rajoittamaan vaihtoehtojani sen verran, että joudun käyttämään luovuuttani. Se ei tule olemaan helppoa, ja varmasti kiusaus vaihtaa ohjelmaa tai plugaria tulee olemaan ajoittain suuri, ja niin varmasti tulee olemaan myös Facebookin, sähköpostin tai Konesoiton kävijätilastojen tarkistamiseenkin. Mutta yrittää pitää.

Toivon, että sinä saat tänä vuonna enemmän musiikkia tehdyksi kuin minä. Mutta toivon myös, että itse saan tänä vuonna tehdyksi musiikkia sen verran, että voin olla itseeni ja valmistuneeseen materiaaliin ihan tyytyväinen.

Jätän kommentoinnin auki vähäksi aikaa, ihan vain kokeilumielessä.

Konesoiton kovat paketit 2016

Muista musiikin ystävää soivalla, kovalla paketilla!

Parina viime vuotena Konesoitto on kerännyt sopivia lahjakokonaisuuksia kotistudion perustajille tai muuten vain soittamista harrastaville, äänityshaluisille ihmisille.

Tänä vuonna linja on toinen: viime joulun alla julkaistu juttu Konesoiton kovat paketit 2015 on päivitetty ajan tasalle, eikä uutta, erillistä juttua tule. Peruspaketit olivat alkujaan jo niin hyvät, että niihin ei tarvittu kuin pientä viilausta ja hintojen tarkistelua. Muutama malli on korvautunut uudella, ja hinnat ovat eläneet hieman (valitettavasti ylöspäin viime vuodesta, mutta kokonaisuutena ero on 10-20 euron luokkaa).

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri, ja *-merkityt linkit vievät Thomannin verkkokauppaan – jos ostat sieltä, se auttaa pitämään sivuston toiminnassa. Voit aivan vapaasti hankkia laitteesi muualtakin, mutta jos vinkit olivat hyviä, niin olisi kiva kuulla siitä (tai jos ne olivat huonoja, jolloin se ei ole ihan niin kiva, mutta tärkeää kuitenkin).

Joten kun olet miettimässä soivaa joululahjaa, lue Konesoiton kovat paketit 2015!

HUOM! Jos sinulla on selaimessasi päällä jonkinlainen evästeiden esto / DontTrack tai vastaava, niin voisitko harkita evästeiden sallimista thomann.de-sivustolle? Partnerilinkkijärjestelmä nimittäin toimii evästeen avulla, ja ilman sitä ei Konesoitolle heru minkäänlaista välityspalkkiota kun menet Thomannin verkkokaupan kassalle. Kiitos!

PÄIVITYS 2017-03-07: Otin kommentit pois päältä, koska roskapostikommentteja oli tullut yli sata. Ota yhteyttä Twitterissä tai Facebookissa, tai lähetä sähköpostia osoitteella kone (at) konesoitto (piste) com!

Esittely: Steinberg UR22 mkII

Steinberg UR22 -äänilaite vuodelta 2013 on ollut melkoinen hitti niin kotistudioharrastajien kuin vähän ammattimaisempienkin tekijöiden keskuudessa. Siinä yhdistyvät hyvät perusominaisuudet, kestävä rakenne ja edullinen hinta. Steinberg on ison Yamahan tytäryhtiö, joten UR22 on käytännössä Yamaha-laite aina D-Pre-mikrofonietuvahvistimia myöten, vaikka sitä myydäänkin Steinbergin nimellä.

Vuoden 2015 lopulla UR22 korvautui uusitulla mkII-mallilla, joka on perusominaisuuksiltaan sama laite kuin edeltäjänsäkin, mutta se on nyt iPad-yhteensopiva. Applen tablettien suosio myös musiikintekijöiden parissa on saanut monet äänilaitevalmistajat lisäämään myös iPad-tuen, jotta tabletillakin voitaisiin tehdä korkealuokkaisia äänityksiä ja käyttää ulkoisia MIDI-laitteita.

Alkuperäinen Steinberg UR22 on esitelty Konesoitossa kesällä 2013, joten käydään tässä läpi vain uudet ominaisuudet. Hintaluokka on pysynyt samana, eli laite irtoaa noin 129 eurolla. Alkuperäistä UR22-mallia ei yleensä enää edes ole varastossa, ainakaan Musikhaus Thomannilla, joka on Konesoiton linkkipartneri. Sen on täysin korvannut UR22 mkII*.

SteinbergUR22mkIIBox

Jatka artikkeliin Esittely: Steinberg UR22 mkII

V6: iMac vuosimallia 2011 ja OS X Snow Leopard

Konesoiton V6-sarja, eli Vääntöä Vähintään Viisi Vuotta Vanhoilla Vehkeillä, jatkuu nyt iMac-tietokoneen esittelyllä. Tarkoituksena on kasata tämän koneen ympärille pieni kotistudio, jonka kaikki laitteet ja ohjelmistot ovat viiden vuoden takaa, tai jopa sitä vanhempia.

Studion hermokeskus on Applen iMac-tietokone, joka on ostettu vuonna 2011. Se on kuitenkin hieman vanhempaa mallia kuin tuon vuoden iMacit yleensä. Mallinumero on ”iMac9,1”, josta ei Mactrackerin mukaan ole tällaista kellotaajuudeltaan 2,6-gigahertsistä ja kahden gigatavun muistilla varustettua mallia. Levytilaa on 320 gigatavua, ja lisävarusteena on SuperDrive, joka pystyy lukemaan ja kirjoittamaan DVD-levyjä. Näytön halkaisija on 20 tuumaa, ja sen tarkkuus on 1680 kertaa 1050 kuvapistettä.

Kotistudion keskuskone on vuonna 2011 ostettu iMac.
Kotistudion keskuskone on vuonna 2011 hankittu iMac.

Ei Wi-Fi-yhteyttä!

Sirius-koneen käyttöjärjestelmänä on OS X 10.6.8 eli viimeinen Snow Leopardin versio. Se on päivitetty ennen kuin kone tuli taas haltuuni, ja osoittautui yllättävän hankalaksi saada Wi-Fi-yhteyttä siihen kun käytössä oli Elisa ADSL ja siihen kuuluva ZyXEL-modeemi, mallinimeltään ”Kotiboksi VMG3925-B10B”. Tämän laitteen Wi-Fi nimittäin hyydyttää vanhempia Mac-tietokoneita, tai vanhempia OS X:n versioita.

MacBook vuodelta 2006 meni aivan kyykkyyn sisäänkirjautumisen jälkeen kun Wi-Fi oli päällä. Sen sijaan ilman Wi-Fi-yhteyttä ei ollut mitään ongelmia. MacBookissa oli muistaakseni myös Snow Leopard. Sama ilmiö toistui tämän iMacin kanssa, mutta vuoden 2008 Mac mini, jossa on OS X Lion, pystyy kytkeytymään ZyXEL-pöntön Wi-Fiin ilman mitään ongelmia.

Keskeytysten ja houkutusten (sähköposti, Facebook jne.) välttämiseksi näkee usein suositeltavan, että studiokone otettaisiin kokonaan verkosta irti. Se tietenkin hankaloittaa ohjelmistojen päivittämistä merkittävästi, mutta jos kone on vain yhteen tarkoitukseen eli musiikin tekemiseen, siihen on asennettu tietyt ohjelmat, ja ne on jo päivitetty tappiin asti, ei lisäpäivityksille pitäisi olla edes tarvetta (koska niitä ei välttämättä edes ole).

Tietoturvaongelmat on koko lailla minimoitu, koska olemattoman verkkoyhteyden kautta ei koneeseen voi tulla haittaongelmia. Jos koneen kanssa ei myöskään käytä muita kuin itse hyväksi tietämiään USB-muistitikkuja, niin myös huoli USB-liitännän kautta leviävistä haittaohjelmista poistuu. Mikään järjestelmä ei ole sataprosenttisen aukoton, mutta eiköhän tämä taso riitä kotistudiokoneelle vailla verkkoyhteyttä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin verkkoyhteyden puuttuminen ja sen tuoma keskittyminen musiikin tekemiseen.

Koneen käyttöjärjestelmä on siis OS X Snow Leopard, ja 10.6.8 on sen viimeinen versio. Asennettu iTunes saa olla sillä tasolla mille se on viimeksi jäänyt, eli versioon 11.4. Musiikin tekemiseen tullaan käyttämään Applen Logic Studio 9 -ohjelmistoa, ja sen asentamisesta ja päivittämisestä kerrotaan omassa jutussaan myöhemmin.

Mikä V6?

Jos et tiedä mikä on Konesoiton V6 ja mikä ajatus on sen takana, niin lue V6-juttusarjan ensimmäinen osa.

Seuraa ilmoitteluamme

Mikäli V6-ajattelu kiinnostaa, seuraa Konesoittoa. Aihetta käsittelevät jutut on merkitty tunnuksella V6.

Konesoiton löydät myös Facebookista ja Instagramista.

Konesoitto on Musikhaus Thomannin linkkipartneri. Osta musavehkeesi sieltä.


Musikhaus Thomann Linkpartner