Musiikin tekemisen vaikeudesta

Minulla on musiikin tekemisessä jo vuosikausia jatkunut ongelma, joka johtuu ehkä osaltaan nykyisestä ohjelmien ja liitännäisten sekä edullisten musiikkilaitteiden runsaudesta, ja osaltaan tämän blogin pitämisestä. Nämä syyt liittyvät vahvasti toisiinsa. Yritän seuraavassa kuvailla ongelmaa, ja toivon, että se herättäisi keskustelua.

Ihmettelen, miksi en pysty olemaan tyytyväinen niihin musiikin tekemisen välineisiin ja ohjelmiin, jotka minulla on. Olen jatkuvasti kierteessä, jossa ajanpuute  tai turhautuminen saa minut vaihtamaan käyttämästäni ohjelmasta toiseen, ajatellen kai, että sillä onnistuu paremmin. Tämä sinänsä aivan naurettava asia on vaivannut minua jo vuosikaudet, enkä saa millään aivojani käännettyä sellaiseen asentoon, missä voisin tehdä jotain tolkullista alusta loppuun käyttäen sitä ohjelmaa jolla aloitinkin. Käytännössä musiikin tekeminen olisi mahdollista melkein millä tahansa ohjelmalla niistä joita olen hankkinut vuosien varrella, mutta en saa itseäni toimimaan niin. Olen kai hemmotellut itseni pilalle, tai sitten minulla ei olekaan mitään musiikillista sanottavaa.

Toinen ongelma on se, että olen nyt jo neljän vuoden ajan pitänyt yllä tätä Konesoitto-blogia, joka saa minut ajattelemaan kaiken musiikillisen siltä kannalta mitä hyötyä siitä olisi blogille. En siis osaa tai edes ehdi hyödyntää ohjelmia omaan musiikintekemiseeni, vaan asetun aina jonkinlaisen yliopastajan rooliin, ja mietin millaisen jutun jostakin voisi kirjoittaa blogiin. Juttujen kirjoittaminen vie aikaa, ja niiden suomenkielinen lukijakunta on lopultakin varsin pieni, joten se ei edes ole kovin järkevää. Sen sijaan oman musiikin tekeminen voisi olla hyvinkin järkevää, mutta kun ryhdyn tekemään musiikkia itseäni varten, putoan taas siihen samaan uraan kuin aiemminkin, ja vaihdan ohjelmasta toiseen ilman erityistä päämäärää.

Olen toki lukenut Dennis DeSantisin kirjan Making Music miltei kokonaan – olenhan arvostellut sen, tai ainakin esitellyt sen Konesoitossa. En kuitenkaan ole osannut soveltaa kirjan hyviä neuvoja käytäntöön, enkä tiedä mistä sekään johtuu. Ehkä ongelman ydin onkin juuri siinä, että arvostan lukemista enemmän kuin tekemistä.

Vuosia sitten San Franciscon Nikko-hotellista saamani mietelause ”Virtue is not knowing, but doing” ei ole vieläkään tullut todeksi omalla kohdallani, mutta en tiedä mitä siihen tarvittaisiin. Miten voisin malttaa pysytellä yhdessä ruudussa niin kauan, että saisin tehdyksi jotain? Auttaisiko vaikkapa meditaatio? Ei mitään tuntikausien istumisia, vaan säännöllinen minuutin parin sessio päivittäin. Sen pitäisi auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Sen toki tiedän, että ei sekään mikään oikotie ole, mutta ehkä kuitenkin oikea suunta.

Mitä taas tulee Konesoitto-blogiin, siinä kyse on pitkälti tarpeesta saada oikeutusta ja hyväksyntää omalle tekemiselle. On houkuttelevaa käydä katsomassa kuinka moni on käynyt lukemassa blogia, varsinkin silloin kun oma musiikintekeminen tökkii. Se on kuitenkin erittäin turhauttavaa, koska lukijoita on vähän, keneltäkään ei saa mitään palautetta, eikä koko homma oikein tuotakaan mitään. Silti se on kuin Facebookin selaaminen – kunpa joku olisi tykännyt jostain mitä olen tehnyt tai sanonut. En kuitenkaan voi edes pitää blogin kommenttiosiota avoinna, koska se täyttyy hyvin nopeasti erilaisista roskapostiviesteistä, joissa mainostetaan millin mitäkin pillereitä.

Blogin kirjoittaminen voisi olla palkitsevaa, jos sen tekisi oman musiikintekemisen lähtökohdista, eikä suodattaisi kaikkea tekemistä edellä kuvaamallani tabvalla blogin tarpeista lähtien. Lisäksi jos pääsisi irti tavasta tarkistella kävijätilastoja jatkuvasti, se ei tuntuisi niin orjuuttavalta. Sitten pitäisi vielä päästä irti Facebookin tai yleensäkin internetin selaamisesta sellaisena sijaistoimintona, joka alkaa heti kun itse musiikin tekeminen tuntuu vaikealta.

Kun kirjoitin Konesoiton GarageBand-opas-e-kirjaa, tuntui hyvältä kun saattoi työstää yhtä kappaletta yhdellä ohjelmalla, ilman tarvetta hyppiä muualle GarageBandistä. Kirjassa kuitenkin tehtiin kappaletta melko perinteisellä instrumentaatiolla, ja tuntuu siltä, että elektronisen musiikin tekeminen on vaikeampaa juuri siksi, että valintojen määrä on niin paljon suurempi. Heti kun yritän tehdä jotain hieman elektronisempaa, alkaa taas sama päättämättömyyden kierre.

Kun tällainen pyörä pyörii vuosikausia, mitä sille ihan oikeasti voi tehdä, kun hyvät aikomukset ja lupaukset itselle eivät tuota tulosta? Oletko ollut samantapaisessa tilanteessa? Mikä sinua on auttanut?

 

6 thoughts on “Musiikin tekemisen vaikeudesta”

  1. Itse olen joskus potenut samaa ongelmaa ohjelmistojen ja plugareiden kokeilun kanssa ja todennut ainakin yhdeksi syyksi musiikillisen inspiraation tilapäisen puutteen.

    Elektronista musiikkia tehdessä kaksiteräisenä miekkana toimii juurikin softasyntikoiden monipuolisuus rajattomine presettivalikoimineen. Olisi varmaankin paljon helpompaa rajoittaa soitinvalikoima vaikka akustiseen kitaraan ja koittaa hakea inspiraatiota sen kanssa. On melkein liian helppoa ladata demoversio jostain uudesta plugarista siinä toivossa että joku uusi soundi saisi uuden biisin aluilleen. Ja tämä kyllä itselläni on usein toiminut. Uuden soundin löytämisestä voi parhaimmillaan parissa tunnissa syntyä valmis kappale mielettömän luomisflown tuloksena. Ja jälleen vastaavassa tilanteessa joskus alkaa uudelleen etsiä uusia soundeja vain siinä toivossa että saisi ”helpolla” biisin ideaa aloiteltua.

    Kai tämä riippuu vähän siitäkin miten itse kukin biisejä tekee. Itse harvemmin saan etukäteen päähäni ideaa joka on pakko soittaa koneelle vaan kaikki syntyy yleensä improvisoimalla ja kokeilemalla. Ehkä kaltaiseni tekijä on alttiimpi preset-surffaukselle kuin suuria teemoja ja melodioita päässään etukäteen pyörittelevä.

    Hankin uuden iMacin keväällä ja tarkoituksella asensin vain Logicin sekä muutaman aikoinaan hankitun luottoefektin ja päätin pyrkiä pitäytymään niissä. Toistaiseksi päätös on pitänyt ja Logicin sisälläkin olen pyrkinyt pitämään käytettävien instrumenttien ja efektien kirjon maltillisempana. Tämä ainakin omasta mielestäni on tuonut lisää selkeyttä omaan tekemiseeni ja lopputuloksiin.

    Jonkinlainen haave olisi kokeilla työstää musiikkia mahdollisimman alkukantaisella setupilla. Ehkä jopa rautasyntsilla itsetehdyillä soundeilla, mutta siitä päästäisiin taas samaan varustelukierteeseen jota on vaikea katkaista. 😉

    Kai tämä kiinnostus uusia asioita kohtaan sekä kokeilunhalukkuus on vain elektronisen musiikin harrastelijan kirous…?

    1. Moi, ja kiitos kommentista! Juuri tuo rajoittaminen voisi olla hyödyllistä, ainakin instrumenttivalikoiman kaventaminen. Keinojen tehokkuus riippuu tosiaan varmaan vähän siitä millaista musiikkia tekee – elektronisempaa on helppo tehdä juuri jonkin coolin uuden synan innoittamana, mutta perinteisempi biisimateriaali voi jopa kärsiä runsaasta soundivalikoimasta.

      Itse olen miettinyt (jo liiankin) pitkään keskittymistä yhteen DAW:iin, koska useamman seuraaminen ja päivittäminen vievät aikaa, joka on kaikki pois varsinaisesta musiikin tekemisestä. Siinäkin vain ruoho tuntuu aina olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Onkohan ainoa keino vain kylmästi esim. poistaa kaikki muu kuin Logic (tai minkä itse kukin nyt valitsee), ja pitäytyä siinä?

      Tiedän joitakin, jotka tekevät kaiken raudalla ja käyttävät Logiciakin vain moniraiturina ja efektilaitteena, tai sitten tekevät kaiken MPC:llä. Kyllähän siinä pääsee ihan eri tavalla konkreettisesti kiinni tekemiseen kuin presettien viidakossa seikkaillen. Itse kuitenkin näen softasynissa niin paljon potentiaalia, että en ole valmis niitä heittämään pois uudenkaan raudan takia. Ja jos modulaarisynajuttuihin lähtee, niin siitähän se varustelukierre sitten syntyy.

      Uskoisin, että rajattomien mahdollisuuksien tuoma jonkinasteinen ahistus on nimenomaan elektronisen musiikin tekijöiden ongelma, vaikka voihan sitä esiintyä plugarihimon muodossa myös ihan äänitys- ja miksausharrastajiakin Pro Toolsissa.

      Inspiraation puute on varmasti yksi syy, mutta ei ainoa – ja ainakin jos inspiraatiota jää odottelemaan, saa ehkä odotella aika kauan…

  2. Tää ei ole niinkään kommentti ongelmaan, vaan kehu ja tsemppi: konesoitto on mukava saitti, jonka juttuja luen mielellään läpi. Sulla on hyvä ja selkeä kirjoitustyyli, ja aiheista on aidosti hyötyä musaharrastelijalle!

    Toivottavasti jatkat edelleen kirjoittelemista 💪

    1. Kiitoksia palautteesta! Jatketaan toki – aiheita saa ehdotella sekä digitaaliseen musiikintekemiseen ja kotistudiojuttuihin liittyviä kysymyksiäkin kysellä ihan millä kanavalla tahansa (maili, Twitter, Facebook, Instagram, kommentit).

  3. Löysin sivusi vasta äsken, mutta tulee varmasti luettua lisääkin. Tunnistan samaa keskittymättömyysongelmaa, vaikka en sentään useampia DAW:eja ole tullut hankkineeksi. Voi olla että se on tätä some-ajan rauhattomuutta.

    Se pätee kohdallani myös perinteisempiin soittimiin. Kitarasoundia ei meinaa saada millään mieleiseksi ja aika pian ruuvaillessa on kadonnut jo koko soittofiilis. Pelkkä akustinen taas tuntuu liian rajoittavalta. Hankalaa sillä on saada aikaan esimerkiksi italodiscoa, ainakaan minun mielikuvituksellani.

    En ylipäätään osaa päättää, millaista musiikkia haluaisin tehdä. Mielipide siitä vaihtuu koko ajan. Toki voi pitää yllä useampaa projektia ja kanavoida erilaiset juttunsa eri projekteihin, mutta silloinkin pitää muistaa pitää laarit riittävän avarina. Ei haittaa, jos genret sekoittuu, päin vastoin.

    Mutta ehkä kohdallani ongelma on usein siinä, että biisit ovat vielä raakilemaisia eivätkä ole löytäneet omaa muotoaan. Kun oppii jotain työkaluja, joilla kappaleisiin tuleekin äkkiä uutta eloa, se innostaa jatkamaan eteenpäin. Esimerkiksi kun opettelin taannoin miksaamaan hiukan paremmin tai löysin lyhyen videon, jossa oli toimivia vinkkejä paremman bassolinjan tekoon.

    Bassolinjojen teko on tuntunut aika helpolta, joten olin ajatellut jo osaavani sen niin hyvin, ettei se olisi ainakaan tärkeimmästä päästä opeteltavien listalla. Mutta kun aloin myllätä niitä keskeneräisissä projekteissani, niihin alkoi tulla ihan uutta sähköä ja kiinnostavuutta. Samalla tuli parempia ideoita myös muille instrumenteille. Itselläni ainakin teoriaknoppien ja uuden tiedon testailu käytännössä vie huomiota softan käytöstä lähemmäs itse asiaa eli musiikkia. Toki opiskelu voi olla sekin petollinen sijaistoiminto.

    1. Moi, kiitos kommentistasi! Oli mielenkiintoista lukea siitä miten erilaisten työkalujen ja keinojen opiskelu ja käyttäminen voivat viedä eteenpäin. Itsellä olen huomannut paljonkin tuota rauhattomuutta, joka estää tekemästä valmiiksi asti. Tästä asiasta ovat kirjoittaneet paljonkin esim. Mike Monday, Graham Cochrane (Recording Revolution) ja Sam Matla (EDMProd). Perusajatus on, että mitä enemmän musaa saa valmiiksi, sen enemmän taidot karttuvat. Eli määrä johtaa lopulta laatuun, ja tärkeintä on tehdä valmista, ja mennä sitten eteenpäin. Ensimmäiset tekeleet voivat olla vähän nolojakin, mutta valmiiksi tekemisestä tulee hyvä, eteenpäin vievä fiilis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *