Minipossun kohtalo

Tässä jutussa kerron vuonna 2006 komponenteista rakentamani mini-PC:n, lempinimeltään Minipossu, tarinan. Pohdiskelen mitä sille (tai sillä) voisi tehdä, ja pyydän Konesoiton lukijoilta mielipiteitä ja ideoita.

Hyvät lukijat, tässä on Minipossu.

Minipossu-etu

Se on PC-tietokone vuodelta 2006, rakennettu Shuttle XPC -minitietokonerunkoon täydentämällä prosessori, muistit, näytönohjain, kiintolevy, levykeasema, DVD-asema ja tietysti vielä äänikorttikin. Runko maksoi aikanaan noin 270 euroa. Useimmista lisävarusteista taitavat jo kuitit olla hukkuneet.

Minipossu sai lempinimensä pienestä koostaan ja mustasta väristään. Se on viimeinen PC-tietokone, jonka olen koskaan kasannut ja tulen kasaamaankaan. Sitä ennen käytin kymmenen vuoden kuluessa paljon aikaa ja hermoja erilaisten PC-tietokoneiden kasaamiseen Windows- ja Linux-käyttöön. Olen unohtanut ISA- ja PCI-väylistä, IRQ-konflikteista, IDE- ja SATA-väylistä, DIMM-moduuleista sekä BIOS-asetuksista enemmän kuin moni on koskaan tiennytkään (ja onnekkaita ovat olleet he).

Minipossu on palvellut uskollisesti tuhansia tunteja peli- ja musiikkikäytössä. Jälkikasvuni on pelannut sillä The Simsiä, SimCityä, Rollercoaster Tycoonia, Age of Empiresia, Hattrickiä ja paljon muuta aikana ennen Facebookia. Itse olen ottanut sillä ensimmäiset askeleet 2000-luvun tyyppisen tietokoneistetun musiikintekemisen maailmassa, ensin Buzz Machinesilla ja Cakewalk Home Studiolla, ja sitten Cubase VST:llä, Ableton Livella ja monella muulla.

Vuonna 2005 ostin ensimmäisen Mac-tietokoneeni (josta olen myös kirjoittanut retrojutun Konesoittoon), ja PC-koneet menettivät merkityksensä minulle lähes täysin. Minipossu siirtyi ansaittuun lepoon, josta olen sen aina silloin tällöin kaivellut esille ja ihmetellyt miten sillä on voinut tehdä mitään, ja mitä sillä kenties vielä voisi tehdä.

Äänikortin valinta: 3/5

Aikanaan valitsin Minipossun äänikortiksi sekä edullisen hinnan että arvostelujen perusteella E-MU 0404 PCI:n. Olisi pitänyt valita jokin toinen. En ostanut pelkkää PCI-äänikorttia, vaan E-MU Proteus X -ohjelmiston, joka vaati 0404:n toimiakseen. Äänenlaatu 0404:ssa on aivan mainio, mutta se on esimerkki tuotteesta, joka ei voisi olla vähemmän kuluttajaystävällinen vaikka yrittäisi.

EMU005t

E-MU on (tai käytännössä oli) legendaarinen syntesoijavalmistaja, joka yritti kovasti siirtyä kuluttaja- ja Pro-Am-audion pariin, mutta joutui sitten Creative Labsin (eli SoundBlasterin valmistajan) ostamaksi, ja loppu olikin pelkkää alamäkeä. Sinänsä hyvät tuotteet pilattiin olemattomalla teknisellä tuella ja puolivillaisella markkinoinnilla, mutta ei siitä sen enempää. Kumma kyllä E-MU on edelleen hengissä, mutta en ostaisi mitään firman tuotteita enää.

Vaikka E-MU 0404 onkin siis laadukas kortti, ja sisältää jopa DSP-efektit, siinä ei ole kuulokeliitäntää eikä mikrofonietuvahvistimia, joten kotistudion äänittyskäytössä se vaatisi mikserin. E-MU:n asetuksia säädetään PatchMix-ohjemalla, joka edustaa 1990-luvun lopun digitaalista estetiikkaa pahimmillaan, ja on erittäin sekava ja hankala. Minua ei auttanut edes Martin Walkerin Sound on Sound -lehteen kirjoittama Emu’s Patchmix DSP Demystified -artikkeli. Jos mielestäsi Focusriten Saffire MixControl on vähän hankala, niin kuvittele se potenssiin kaksi.

patch_news

Sama koskee Proteus X -ohjelmistoa, joka on itse asiassa pelkkä ROMpler, eli siihen ei voi ladata omia sampleja jatkokäsittelyä varten. Soundikirjasto sinänsä on laadukas, ja olen hankkinut siihen aikanaan myös muutamia E-MU:n Proteus-sarjan soundi-CD-levyjä, joiden sisällön pystyy muuntamaan Proteus X -muotoon joko Extreme Sample Converterilla tai E-MU:n omalla muuntimella, joka itse asiassa pohjautuu Chicken Systemsin Translator-ohjelmaan (sellaisena kuin se oli joskus 2000-luvun alussa).

E-MU / Creative Labs julkaisi jossain vaiheessa myös ilmaisen Proteus VX:n, mutta siinä vaiheessa olin jo toiminut tavalla, jota anglosaksisella kielialueella kuvaillaan ilmaisulla ”throwing good money after bad”, ja päivittänyt Emulator X2 -ohjelmistoon. Sen peruja minulla on jopa myös erillinen USB-MIDI-liitäntäpalikka, E-MU Xmidi 2×2 – enkä edes enää muista miksi. Ehkä sekään ei toiminut ilman jotain E-MU-laitetta.

emu_emu_x_samp

E-MU ei koskaan onnistunut tekemään Proteus X:stä ja Emulator X2- ja X3-samplereista Mac-versioita, eikä varmaan koskaan edes vakavasti harkinnut sitä. Niin tai näin, ainakin Jim Atwood tuntuu tykkäävän.

Kilpavarustelua komponenteilla

Varustelin Shuttle XPC:n vuoden 2006 standardien mukaisesti ihan asialliseen kuntoon, vaikka toki nykymittapuulla speksit ovat melko vaatimattomat.

  • Prosessori: AMD Athlon 64 3500+ (2.2 GHz)
  • Muisti: 1 Gt
  • Näytönohjain: aluksi Club 3D ATI Radeon 9250 AGP, myöhemmin päivitetty johonkin järeämpään, koska Spore vaati sitä
  • Kiintolevy: Seagate Barracuda 7200.7 (muistaakseni 250 Gt)

Minipossu-dokumentit

Shuttle XPC:n emolevyllä piti olla lähiverkkoliitäntä, mutta se ei koskaan toiminut. Kiitoksia vain Verkkokauppa.comin silloiselle puhelintuelle, jonka ainoa ratkaisuehdotus oli päivittää piirisarjan ajurit (ne oli jo päivitetty uusimpaan, ja kaikki mahdollinen tehty – muistetaan, että en ollut PC:n rakentelussa todellakaan ihan untuvikko). Sisäänrakennettua Wi-Fi-yhteyttä ei ollut, joten käytin jotain Belkinin USB-Wi-Fi-adapteria, johon meni yksi kallisarvoinen USB-portti. Niitä kun oli etupaneelissa kaksi kappaletta. Takapaneelissa olisikin ollut neljä kappaletta lisää, mutta nekään eivät ole koskaan toimineet.

Minipossu-taka

Tuollaiset pikkuseikat ovat vain jäävuoren huippu siitä murheesta, minkä tämäkin PC-kone on aiheuttanut. Joskus äänikortti ei toiminut, koska se ponnahti liitännästään hieman ylös. Koneen sisällä olevien virtakaapelien pituus ei tahtonut riittää, eikä niiden määräkään. Olen avannut Minipossun peltikuoren aivan liian monta kertaa, muun muassa siksi, että vaikka koneessa onkin 3.5″ levykeasema (harvinaisuus nykylaitteissa), sitä ei voi käyttää samaan aikaan DVD-aseman kanssa, koska molemmille ei saa virtaa samaan aikaan.

Minipossu on ehkä tilaihme, mutta ei voi sanoa, että se ei pitäisi itsestään meteliä. Sitä aiheuttavat virtalähteen tuuletin, prosessorituuletin, näytönohjaimen tuuletin (muistaakseni, tai sitten siinä on lämpöripa – aivan sama) sekä kiintolevy. En ole mitannut kuinka monta desibeliä tuo taustamelu oikeastaan on, mutta lähes täysin hiljaisiin Mac-tietokoneisiin tottuneelle se on todella häiritsevä, erityisesti musiikkia tehdessä.

Jotta tavallisessa käytössä kuuluva hurina asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, Minipossu on päättänyt jokaisessa käynnistyksessä laittaa kaikki tuulettimet täysille. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että emolevyn varmistuspatterista on loppunut virta, koska Minipossu myös unohtaa BIOS-asetukset kun virta katkaistaan. Sen maailma alkaa aina alusta 9. helmikuuta 2006, kuin elokuvassa Päiväni murmelina.

Minipossun käyttöjärjestelmä on Windows XP Home Edition, joka on ihan rahalla ostettu ja DVD:ltä asennettu, siinä vaiheessa kun OEM-lisenssejä vielä myytiin esimerkiksi kiintolevyn ostajalle (ja taisin sen hankkiakin juuri tuon Seagate Barracuda -kiintolevyn oston yhteydessä). Vahinko vain, että Windows XP:hen ei saa enää päivityksiä Microsoftilta, joten koska en halua, että koneeni muuttuu bottiarmeijan sotilaaksi, olen kytkenyt Minipossun kokonaan irti verkosta. F-Secure Anti-Virus on ajettu vielä kerran verkkoyhteyden katkaisemisen jälkeen, ja sitten poistettu tarpeettomana. Nyt se on siis saari, jonne on huonot yhteydet. Ohjelmien asentaminen ja päivittäminen, silloin harvoin kun se on tarpeen, tapahtuu USB-muistitikun avulla.

Windows 7:n käyttämistä Minipossussa en ole edes ajatellut vakavissani. Vaikka jostain löytäisinkin halvalla Emulator X3:n, sen toimivuutta ei ole taattu Windows XP:n jälkeisessä maailmassa.

Vielä voimissaan?

Minipossu pystyy edelleen ajamaan monia musiikkiohjelmia: Cubase 5 Essential, Ableton Live 8 Lite, E-MU Emulator X2, IK Multimedian SampleTank 2 ja Native Instruments FM7 ovat vain osa musiikkiohjelmista, joita siinä on asennettuna. Kiintolevyllä on edelleen reilusti tilaa äänittämistä varten.

Minipossu-desktop

E-MU PCI 0404:n voisi kytkeä mikseriin kiinni (sitä varten olisi käytettävissä Yamaha MW10), tai sen ulostulot voi kytkeä suoraan monitorikaiuttimiin. Sisäänmenoihin taas voisi kytkeä vaikka PreSonus BlueTube DP:n, jotta saa mikrofonietuasteet käyttöön. Lisäksi 0404:sta saa äänet ulos myös digitaalisena SPDIF-liitäntää pitkin, joten voisihan sen kytkeä vaikka stereovahvistimeen kiinni ja tehdä siitä musiikkikirjaston – jos musiikista pystyy nauttimaan hurinalta (kaappiin sulkeminen ei ole mahdollista, koska ei ole sopivaa kaappia, ja ilma pitäisi saada kiertämään).

Korg microKONTROL (vuodelta 2004) toimii edelleen ihan hyvin MIDI-koskettimistona. Käytännössä Minipossun kanssa on melkein pakko käyttää ulkoista USB-keskitintä, jossa on oma virtalähde, koska USB-portteja tarvitaan enemmän kuin kaksi. Minulla ei ole enää yhtään johdollista PC-näppäimistöä, vaan Microsoftin johdoton hiiri-näppäimistö-yhdistelmä, jonka pikkuinen USB-radiopalikka tarvitsee yhden portin. Jos en käytä mitään muuta kuin sitä ja microKONTROLia, saatan pärjätä kahdella portilla, kunnes tulee tarve käyttää USB-muistitikkua, jolloin joudun repimään sen irti.

Toki vuoden 2006 mallinen Windows XP -kone on aika tahmea nykymittapuulla, mutta niin vain on vuoden 2010 iMac-koneenikin alkanut viime aikoina hidastua. Voisin ehkä tottua tuohon hitauteen, ja ehkä sietää silmissäni vielä Windows XP:täkin, mutta Minipossun hurina on se kaikkein eniten hermoja repivä asia.

Olen monta kertaa päättänyt hankkiutua koneesta eroon, ja säästää korkeintaan sen kiintolevyn, laittaakseni sen johonkin ulkoiseen koteloon, josta sen saa sitten USB:llä liitettyä vaikka Maciin. Sitten taas mietin, että E-MU 0404 kuitenkin on hyvä äänikortti, ja sen DSP-efektejä voisi käyttää vaikka ulkoisena efektilaitteena.  Siinä taas sitten on omat ongelmansa – jotta ei tarvitsisi siirtyä koneelta toiselle, Minipossua pitäisi voida ohjata esimerkiksi VNC-etäyhteydellä, mutta se taas vaatisi toimivan verkon.

Voisin kytkeä E-MU 0404:n MIDI-portteihin myös vanhan Kawai K4 -syntesoijani, josta saisi oivan ohjauskoskettimiston, ja vapautuisi myös yksi USB-portti. Sen ulostulot voisi kytkeä vaikka Yamaha-mikseriin tai PreSonus BlueTube DP:iin, jolloin sen tuottamaa ääntä saisi myös talteen. (Ja Jim Atwood tykkää siitäkin.)

Kaikki vaihtoehdot vaativat kuitenkin enemmän tunkkaamista kuin mihin minulla ehkä on kärsivällisyyttä tai aikaa, ja helpointa olisikin vain paiskata koko vehje menemään (asianmukaisesti kierrätettynä, tietenkin). Heti sen ajatuksen perään tulee nostalgia-aalto, ja keksin perusteluja miksi Minipossu kannattaisi säilyttää. Sillä olen kuitenkin tehnyt ensimmäiset julkaisemani elektronisen musiikin kappaleet.

Olen jo joitakin vuosia sitten kärrännyt vanhoja PC-koteloita, emolevyjä ja näytönohjaimia kierrätykseen, mutta jättänyt Minipossun silleen. Onko aika sittenkin ajanut sen ohi? Onko sillä enää todellista käyttöarvoa? Se on kuitenkin toimiva kokonaisuus (muutamista puutteistaan huolimatta).

Totuuden hetki

Hyvät lukijat, auttakaa. Nyt on aika päättää lopullisesti Minipossun kohtalosta. Mitä teen sille?

Puranko sen osiin, säästän muutamia niistä, ja heitän loput pois? Yritänkö myydä osia, jos halukkaita löytyy? (Kalliita eivät tulisi olemaan.)

Yritänkö myydä sen pois kokonaisena? Onko kellään käyttöä edellä kuvaillun kaltaiselle koneelle, perävalotakuulla? Ei tulisi maksamaan paljoa, vaikka hintaa en ole tarkkaan vielä miettinyt. Pakettiin voisi heittää vielä 19-tuumaisen LCD-monitorinkin.

Laitanko sen kuntoon ihan viimeisen päälle? Vaihdan emolevyn varmistuspatterin, viilaan asetukset kuntoon, siivoan ohjelmia pois ja defragmentoin kiintolevyn (se tosin on jo tehty, eikä nopeutunut)…

Kommenttiosio on poikkeuksellisesti auki. Kerro siellä mitä mietit asiasta, ja mitä itse tekisit.

Kommenttiosio on suljettu, koska sinne ei tule mitään muuta kuin roskapostia, ja alkaa käydä työlääksi poistella sitä sieltä. Mahdolliset ehdotukset sähköpostilla, Twitterissä tai Facebookissa, kiitos.

2 kommenttia artikkeliin ”Minipossun kohtalo”

  1. Ei kannata myydä, purkaa osiksi tai huoltaa. Shuttlessa on kätevä kotelo, joten vaihda emolevyksi vaikka Gigabyten FM2+ F2A88XM-HD3, prossuksi joku A8 tai A10, yksi tai kaksi 3 teraista kovalevyä ja yksi SSD ja siinä on hyvä yleiskone pienessä paketissa. Tuohon mahtuu ihan standardi ATX powerikin, jos jättää hdd:t pois ja pistää ison SSD:n. Sopivalla reiserillä saa EMUnkin mahtumaan. Projektissa tarvitsee Dremeliä.

    Siihen voi myös laittaa kahdeksan 3,5 tuumaista kovalevyä, jos tarvitsee lisää talletustilaa kätevässä paketissa.

    Nimimerkillä ”Näin tein omille Shuttleilleni”

    1. Kiitoksia vinkeistä! Olen ehkä vähän pudonnut PC-rakentelun kelkasta, enkä välttämättä haluaisi käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa siihen. Lisäksi tuo ei varmaan ratkaisisi sitä meluongelmaa… Mutta kyllähän tuo kuulostaa ihan järkevältä Shuttlen käytöltä, kun kerran tuo kotelo taitaa olla lähes parasta mitä omassa XPC:ssäni on. Toivottavasti joku muu tuosta saa kipinän Shuttlen virittelyyn!

Kommentointi on suljettu.