Musiikin tekeminen tietokoneella on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin, ja varmasti muuttuu vielä helpommaksikin. Kun mahdollisuudet ovat miltei rajattomat, voi tulla lamaannus kun hyviäkin vaihtoehtoja on aivan liikaa. Monelle musiikintekijälle tämä voi olla todellinen ongelma, jonka selättämisessä voi auttaa Dennis DeSantisin kirja “Making Music”.

Lataa iBooks Storesta: Dennis DeSantis - Making Music

Musiikin tekemisessä ei enää pitkään aikaan ole ollut erityisen suuria teknologisia ongelmia. Edullisten syntesoijien ja MIDI-protokollan alkuvuosina 1980-luvulla oli vielä toisin, koska laitteet olivat nykymittapuulla alkeellisia sekä vaivalloisia käyttää, ja digitaalinen tallennus käytössä vain huippustudioissa. Silti – vai juuri siksi? – 1980-luku oli elektronisen popmusiikin ensimmäinen kultainen vuosikymmen, jolta haetaan jatkuvasti inspiraatiota nykyisiinkin tekemisiin.

Koko 1990-luvun ajan tietokoneiden käyttö musiikin tekemisen apuna ja studion komentokeskuksena lisääntyi ja muuttui yhä helpommaksi, mutta vasta 2000-luvun alussa, virtuaali-instrumenttien myötä, syntyi nykymuotoinen tietokoneistettu musiikintekeminen, jossa kaiken ytimessä on DAW-ohjelma eli Digital Audio Workstation. Sillä hoidetaan sekä äänittäminen että syntesoijien äänentuotto.

DAW-ohjelmat ovat kehittyneet huikeasti viimeisten 10-15 vuoden aikana, ja hinnatkaan eivät ole enää esteenä. Kaikki muukin studioteknologia on halventunut niin paljon, että varsin pienellä panostuksella voi rakennella kotistudion, jolla saa julkaisukelpoista jälkeä. Itse julkaiseminen taas on Internetin myötä niin helppoa, että isompi ongelma on saada musiikkinsa ylittämään ihmisten kiinnostuskynnys.

Mahdollisuudet ovat siis huikeat, mutta juuri se tuottaa joillekin ongelmia. Itse olen jo pitkään kärsinyt vaikeudesta aloittaa musiikkiprojektia ja saada tallennettua omia musiikillisia ideoitani (silloin kun niitä saan). Useimmiten syynä on vitkastelu ja välttely, joka on joillekin meistä ominaista, milloin mistäkin syystä. Joko ajattelemme, että ei kuitenkaan ole aikaa, tai että emme osaa mitään, tai että tekemisemme ei kiinnosta ketään.

Oli todellinen syy mikä tahansa näistä, tai kaikki, lopputuloksena on helposti turhautuminen. Alkuun pääsemisen lisäksi monilla voi olla vaikeuksia pitää yllä kiinnostusta tai ylipäänsä saada jotain projektia valmiiksi. Tuntuu helpommalta jättää kesken, tai sitten tuntuu tärkeältä käyttää paljon aikaa hiomiseen ja hinkkaamiseen, vaikka tuotoksen olisi hyvin voinut jo julkaista maailmalle. Lisäksi vaikean paikan tullen on aivan liian helppoa kiinnittää huomio muihin asioihin, jotka yllättäen tuntuvat paljon tärkeämmiltä, kuten Facebookin selaamiseen tai muutaman sähköpostiviestin kirjoittamiseen.

Näiden ongelmien selättämiseen ovat hyvät neuvot tarpeen, ja sellaisia löytyy esimerkiksi Dennis DeSantisin tänä vuonna (2015) julkaistusta kirjasta Making Music, jonka on kustantanut Ableton Live -ohjelman tekijä, saksalainen Ableton. Päivätyönään DeSantis vastaa Abletonin dokumentaatiosta, ja on itsekin elektronisen musiikin tekijä. Hän on kirjoittanut kirjansa matkaoppaaksi erilaisten musiikin tekemisen poluilla esiintyvien ongelmien ratkaisemiseen.

Making Music ei ole mikään Sudenpentujen käsikirja, jonka oppeja voisi soveltaa suoraan sellaisenaan. Omaa ajattelua se ei korvaa, mutta stimuloi sitä, ja tarjoaa kuitenkin ratkaisumalleja ongelmiin, kunhan on valmis tekemään omaa aivo- ja jalkatyötä.

Koska olen itse varsinaiselta ammatiltani ohjelmistosuunnittelija / tietojärjestelmäarkkitehti / sovelluskehittäjä tai jotain sen tapaista, tunnistan DeSantisin lähestymistavan samaksi kuin ohjelmistoalalla varsin suositut suunnittelumallit (design patterns), jotka puolestaan ovat alkujaan peräisin arkkitehtuurin saralta (yksi analogia löytyy myös go-lautapelin joseki-siirtokuvioista, mutta ei siitä nyt sen enempää).

Suunnittelumalli on paras ratkaisuehdotus johonkin yleiseen ongelmaan, jonka kanssa muutkin ovat painiskelleet. Suunnittelumalleja voi myös yhdistellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tässä mielessä Making Music toimii oikein hyvin käsikirjana, josta voi ammentaa uusia ajatuksia moniin pulmatilanteisiin. Se ei opeta käyttämään DAW-ohjelmia tai virtuaali-instrumentteja, koska sitä varten on vaikka kuinka paljon Internet-tutoriaaleja (macProVideo.com, AskAudio Magazine, Tuts+ ja niin edelleen) sekä alan lehtiä (kuten Computer Music, Future Music ja Electronic Musician). Sen sijaan se esittää ongelman kontekstissa parhaiten toimivan ratkaisun, jonka käytännön toteutus on sitten omalla vastuulla.

Making Music on jaettu kolmeen varsin ilmeiseen osaan: aloittaminen, varsinainen tekeminen ja päättäminen. Kaikissa näissä on omat ongelmansa, jotka voivat ankkuroitua niin menetelmiin kuin motiiveihinkin. DeSantisin ohjeet eivät ole yksityiskohtaisia tutoriaaleista tuttuja “tee näin, sitten näin ja sitten näin” -ohjeita, vaan lähinnä prosessikuvauksia. Esimerkkinä on vaikkapa ranskankielisellä ruoanlaittotermillä nimetty “mise en place” eli “kaikki paikallaan”. Ennen aterian valmistamista on otettava kaikki ainekset ja työvälineet esille ja varmistettava, että keittiö on iskussa. Yhtä lailla kotistudion pitää olla tallennusvalmiudessa, koska hyvän musiikillisen idean iskiessä mikään ei saa haitata sen saamista talteen. Niinä hetkinä kun ei ole mitään erityistä ideaa voi sitten huolehtia olosuhteet ja työkalut täyteen valmiuteen. “Mise en place” on vain yksi kirjan 74 ongelma-ratkaisu-parista, joihin on tislattu melkoinen määrä käytännön viisautta.

Mikäli et koskaan ole kokenut turhautumista tai aloittamisen, jatkamisen tai päättämisen vaikeutta, niin onnittelen sinua ja kadehdinkin hieman. Kenties olet nuori ja ennakkoluuloton – ei minullakaan 18-21-vuotiaana ollut mitään vaikeuksia tehdä biisejä. Toisaalta voit myös olla siinä onnekkaassa asemassa, että et vielä tiedä mitä et vielä tiedä, jolloin voi tehdä musiikkia välittämättä rajoituksista tai ahdistumatta rajattomista valinnoista (tässä kohdassa tulevat mieleen Kummeli-sketsisarjan “Valintojen maailma” sekä Yhdysvaltain entisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin “known–unknown”-pohdiskelut). Jos kuitenkin kaipaat jonkinlaista viidakko-opasta, niin Making Music voi hyvinkin avata muutamia lukkoja.

Muutkin kuin DeSantis ovat sivunneet tätä ongelmakenttää. Esimerkiksi Mike Monday on erikoistunut elektronisen musiikin tekijöiden henkiseen valmennukseen muun muassa Start Now Finish Fast -ohjelmassaan, ja The Recording Revolution -sivuston Graham Cochrane on myös suosittanut erilaisia tietoisia rajoitteita ja asioiden pitämistä yksinkertaisina. Näiden käytännönläheisten neuvonantajien lisäksi on tietenkin muistettava armoitettu pohdiskelija ja konseptualisti (mutta myös käytännöllinen aikaansaaja) Brian Eno, jonka ajatukset musiikin asemasta ja tekemisestä ovat mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa.

Dennis DeSantisin “Making Music” on saatavana suoraan Abletonin sivustolta kovakantisena painettuna kirjana. Aiemmin keväällä sen painos oli päässyt loppumaan, joten ostin oman kappaleeni Applen iBooks Storesta alle kymmenellä eurolla, ja lueskelen sitä Macillä tai iPadillä. Suosittelen kaikille itseni kaltaisille musiikin tekemisen kanssa välistä tuskaileville vitkastelijoille.

Lataa iBooks Storesta: Dennis DeSantis - Making Music


Katso myös