Vuoden 2013 kymmenen parasta albumia, osa 2

Esittelin jo päättyvän vuoden 2013 kymmenestä parhaasta albumista viisi tämän jutun ensimmäisessä osassa. Tässä ovat ne viisi muuta, sekä lisänä myös täysin kuulemattomia.

Boards of Canada: Tomorrow’s Harvest

Pitkään hiljaa olleet Sandisonin veljekset ovat palanneet aika lailla samaan kohtaan mistä aloittivat. ”Tomorrow’s Harvest” ei tuo mitään varsinaista uutta Boards of Canadan kaanoniin, mutta kukaan muu ei tee juuri tätä juttua yhtä hyvin (vaikka Tycho epätoivoisesti yrittääkin sitä kopioida). Se on kylmä tai ainakin viileä, dystopinen, vähän pelottava ja jotensakin jylhä albumi; pitkä, mutta vailla yli hypättäviä raitoja.

Osta Tomorrow’s Harvest Amazon.co.uk:n verkkokaupasta:


Prefab Sprout: Crimson/Red

Paddy McAloon on sitten hieno muusikko, aivan uskomaton. Maailman parhaaksi lauluntekijäksikin mainittu hunajaääni, nyttemmin valkoparta vanha ukki, teki käytännössä yksikseen vuoden poplevyn vanhan bändinsä nimellä, huolimatta näkö- ja kuulo-ongelmistaan. Oma teini-ikäni olisi ollut paljon tuskallisempaa ilman Prefab Sproutia. Kiitos Paddy, sekä siitä että tästä, ja pitkää ikää.

Ei videota; kuuntele Spotifystä: Prefab Sprout – Crimson/Red

Osta Crimson/Red Amazon.co.uk:n verkkokaupasta:


Goldfrapp: Tales of Us

Koska Rumba-lehteen kirjoittamani arvio Tales of Us -albumista on julkaistu netissä, kumarran sinne päin: ”Salaperäisiä tarinoita tumman virran varrelta”, tosiaankin.

Osta Tales of Us Amazon.co.uk:n verkkokaupasta:


Little Boots: Nocturnes

Alkaako olla jo ylitarjontaa Ladytron/Goldfrapp-akselin synapopista? Little Boots eli Victoria Hesketh parantaa kakkosalbumillaan selvästi: Nocturnes on kypsempi ja kiinnostavampi kuin esikoinen. Harmittaa kun en ehtinyt tehdä remixiä Satellites-kappaleesta ajoissa kilpailua varten, mutta eihän se kiellettyä ole jälkikäteenkään.

Osta Nocturnes Amazon.co.uk:n verkkokaupasta:


Nick Cave & The Bad Seeds: Push the Sky Away

Nick Caveakaan ei aina jaksa, semmoinen turmion kätilö kun on. Grinderman-projekti pani selvästi uutta vauhtia Caveen, ja nyt on tehty bändilevy, joka ei kuvia kumartele. Rauhallinen, hieman uhkaavakin tunnelma ja muikeaa lyriikkaa, ilman erityisen raflaavia ylilyöntejä; siinä hyvän Bad Seeds -albumin kriteerit minulle.

Osta Push the Sky Away Amazon.co.uk:n verkkokaupasta:


Suomalaiset! Unohdit suomalaiset!

Ei suomalaisiakaan ole unohdettu, mutta sen verran vähemmän niitä soittolaitteiden läpi virtaa, että asiantuntemus ei riitä arvioimaan. Esimerkiksi paljon fanittamieni naisten tekemät uudet albumit ovat jääneet todellakin täysin kuulematta: Vuokko Hovatan ”Minä rakastan ikuisesti”, Jonna Tervomaan ”Eläköön” ja Jenni Vartiaisen ”Terra” – ei mitään käsitystä vieläkään.

Anssi Kelan uuden, kehutun ja ilmeisesti melko suositun albumin olen kuunnellut tasan kerran Spotifystä (joten siitä ei Anssille ole montaa senttiä herunut). J. Karjalaisen ”Et ole yksin” on ainoa tämän vuoden kotimainen albumi, jota olen ihan tosissani kuunnellut, ja toivotan J.:n mielelläni takaisin isomman sähköbändin eteen.

Ja olihan siellä myös Sin Cos Tan, Pariisin Kevät ja jotain hiphop/rap-kamaa. No niin.

Kuplivia yllättäjiä

Vuoden 2013 aikana syntyi myös täysin uusia tuttavuuksia, jotka tekivät kovia albumeita:

  • Washed Out: Paracosm
  • White Denim: Corsicana Lemonade
  • Daughter: If You Leave
  • Phosphorescent: Muchacho
  • HAIM: Days Are Gone
  • Jason Isbell: Southeastern

Saimme myös uutta materiaalia vanhoilta tutuilta:

  • Mazzy Star: Seasons of Your Day
  • Au Revoir Simone: Move In Spectrums
  • Phoenix: Bankrupt!

Sen sijaan MGMT:n samanniminen albumi meni sekoiluksi, Sebastian Tellierin ”Confection” samoin, ja Arctic Monkeysin ”AM” lähinnä tylsistytti muutamien näytteiden perusteella. Paul McCartneyn ”New” on jäänyt muutaman biisin varaan. Kaikki kanyewestit, rkellyt ja beyoncet menivät myös ihan ohi.

My Bloody Valentinen ”m b v” on kummallinen ja vielä avoin tapaus: koska sitä ei ole Spotifyssä eikä iTunesissakaan, piti biisejä kuunnella hankalasti YouTubesta, ja nyt vasta hiljan purin hammasta ja ostin albumin digitaalisena suoraan bändin omilta kotisivuilta. Sen haluaisi toimivan omana itsenään, ilman mahtavan Loveless-albumin painolastia, mutta vielä ei voi sanoa viimeistä sanaa siitäkään.

Siinä, ja ensimmäisessä osassa, oli musiikkivuosi 2013 paketissa omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta, ilman yleispätevyyden tavoittelua. Ja nyt pitäisi vielä tutustua Nick Lowen ja Erasuren joululevyihin. Sellaista se on musiikkidiggarin elämä.