Kotistudion kuulokkeet

Kotistudio-olosuhteissa tarvitaan lähes välttämättä kuulokkeet, joiden kautta voi tarkkailla äänityksiä sekä tehdä miksauksia. Konesoitto selvittää nyt millä perusteilla erilaisista kuulokemalleista kannattaa valita kotistudiokäyttöön soveltuvat.

Jos studion varustukseen ei kuulu erillisiä monitorikaiuttimia, kuulokkeet ovat käytännössä ainoa vaihtoehto äänentoistoon, koska tietokoneiden omat pikkukaiuttimet eivät sovellu tarkkaan äänityöhön, kuten eivät halvat erilliset multimediakaiuttimetkaan.

Vaikka kotistudion äänitarkkailu olisikin järjestetty kaiuttimien kautta, kuulokkeiden käyttö voi olla tarpeen esimerkiksi myöhään illalla, jotta ei häiritsisi muita samoissa tiloissa olevia tai naapureita. Lisäksi voi olla tarpeen kuulla erityisen tarkasti äänitysten yksityiskohtia, ja se onnistuu helpommin kuulokkeilla kuin kaiuttimilla.

ATh-M40fs

Sekä tarkkailukaiuttimien että kuulokkeiden tärkein ominaisuus on tarkka äänentoisto, joka ei erityisesti korosta tai vaimenna mitään taajuuksia. Näin on mahdollista kuulla selvästi esimerkiksi taajuskorjauksen vaikutukset äänityksiin.

Pelkkien kuulokkeiden käyttö miksaustyössä ei ole suositeltavaa, koska kuulokkeet luovat stereovaikutelman eri tavalla kuin kaiuttimet. Kuulokkeissa ääni johdetaan molempiin korviin erikseen, joten soittimien sijoitus stereokuvassa kuulostaa huomattavan erilaiselta. Erot kaiuttimien ja kuulokkeiden välillä voi toki opetella, jolloin voi väliaikaisesti miksata pelkillä kuulokkeillakin.

Kuulokkeiden käyttö aiheuttaa helposti kuunteluväsymystä, ja liian kova äänenvoimakkuus saa pitkän ajan kuluessa aikaan parantumattoman kuulovaurion. Niinpä kuulokkeita kannattaakin käyttää säästeliäästi ja vain tarvittaessa, ja pyrkiä siihen, että äänitykset kuulostavat luontevalta sekä kaiuttimilla että kuulokkeilla kuunneltuina.

Kuulokkeilla on monia erilaisia toimintaperiaatteita, joista kaikki eivät sovellu tarkkailukäyttöön. Puhelimien mukana tulevat nappikuulokkeet sekä usein myös korvakäytävän sisään sijoitettavat tulppakuulokkeet kannattaa jättää pois laskuista. Ne soveltuvat paremmin viihtymiskuunteluun kuin tarkkailuun. Niiden sijaan kannattaa suosia perinteisiä malleja, joissa kuulokeosat on kiinnitetty pään yli tulevaan pantaan. Näissä myös toistoelementit ovat kooltaan isommat ja laadukkaammat.

Perinteisistä kuulokkeista on kahdenlaisia malleja: suljettuja ja avoimia. Suljetuissa kuulokkeissa (closed-back) kuuloke-elementti on suljettu koteloon, kun taas avoimissa (open-back) se on jätetty koteloimatta. Avoimien kuulokkeiden äänenlaatua pidetään yleisesti jonkin verran parempana, mutta kuunneltavaa ääntä vuotaa niistä ulospääin, ja ulkomaailman äänet vastaavasti kuuluvat läpi. Uusimmat, hyvälaatuiset suljetut kuulokkeet eivät kuitenkaan enää häviä äänenlaadussa avoimille.

Studiokuulokkeet, joissa kuuloke-elementin sisältävä kupit tulevat korvan ympärille, eristävät ääntä varsin hyvin, ja soveltuvat hyvin tarkkailukäyttöön.
Suljetut studiokuulokkeet, joissa kuuloke-elementin sisältävät kupit tulevat korvan ympärille, eristävät ääntä varsin hyvin, ja soveltuvat tarkkailukäyttöön.

Kuulokeosat voivat joko ympäröidä korvan (circumaural) tai asettua korvien päälle (supra-aural). Korvanympäröivissä kuulokkeissa sekä ulospäin kantautuva ääni että ulkopuolelta kuulokkeisiin tuleva ääni on vähäisempää, ja lisäksi tällaiset kuulokkeet ovat yleensä vielä suljettua tyyppiä. Korvanpäälliset kuulokkeet vastaavasti eristävät ääntä vähemmän molempiin suuntiin.

Äänenlaadun ohella mukavuus on tärkeää. Kuulokkeiden pitää pysyä päässä napakasti, mutta ne eivät saa puristaa liikaa. Erityisesti silmälasien käyttäjille liian tiukat korvanpäälliset kuulokkeet saattavat olla jo lyhyillä kuuntelujaksoilla hyvinkin kivuliaat, koska silmälasien sangat jäävät kallon ja korvan väliin puristuksiin. Myös kuulokeosien pehmikkeet vaikuttavat käyttömukavuuteen: jotkut materiaalit esimerkiksi hiostavat selvästi enemmän.

Kuulokejohdon pitää olla riittävän pitkä (mieluiten vähintään 2 m), jotta kuulokkeet päässä voi liikuskella äänityslaitteiden ympärillä. On lopulta makuasia pitääkö enemmän suorasta vai kierteisestä johdosta, mutta on käytännöllisempää jos johto menee vain toiseen kuulokeosaan, koska rinnan edessä kulkeva tuplajohto jää helpommin jumiin johonkin, aiheuttaen kuulokkeiden tempautumisen päästä.

Mikäli kuulokkeita mainostetaan HiFi- tai DJ-kuulokkeina, ne eivät välttämättä sovellu kovin hyvin kotistudiokäyttöön. Teksti ”studio monitoring headphones” tai ”reference headphones” lupaa jo paljon parempaa. Tällaisissa kuulokkeissa voi toki olla esimerkiksi DJ-käytössä tarvittavia ominaisuuksia, kuten kääntyvät kuulokeosat yhdellä korvalla tapahtuvaan kuunteluun. Usein ne myös kestävät hyvin todella suuria äänenpaineita, joita ei tietenkään suositella jatkuvassa käytössä. Vahinkoja kuitenkin sattuu, ja silloin voi vain toivoa, että kuulokkeet ovat pöydällä eivätkä päässä.

Kuulokejohdon päässä oleva liitin on studiokuulokkeissa yleensä se perinteinen, isompi jakkiliitin (halkaisija 6,3 mm eli 1/4″). Mukana voi tulla sovitin 3,5 mm (1/8″) liitännälle, jota tarvitaan esimerkiksi iPhonen, iPadin ja muiden ns. kuluttajalaitteiden kanssa. Studio- ja Hi-Fi-laitteissa 6,3 mm jakki on edelleen paljon yleisempi.

Studiokuulokkeiden johdon päässä on yleensä 6,3 mm plugi. Jos mukana ei tule sovitinta 3,5 mm plugille, sellainen löytyy vaikka Clas Ohlsonilta tai Prismasta.
Studiokuulokkeiden johdon päässä on yleensä 6,3 mm plugi. Jos mukana ei tule sovitinta 3,5 mm plugille, sellainen löytyy vaikka Clas Ohlsonilta tai Prismasta.

Studiokuulokkeita valitessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti bassotoistoon, joka on perinteisesti kuulokkeiden heikoimpia ominaisuuksia. Kaiuttimilla miksatessa voimakkaat bassotaajuudet tuntuvat kehossa, mutta kuulokkeilla tätä samaa vaikutelmaa ei voi saada aikaan, koska kuuloke-elementti on niin pienikokoinen.

Onneksi jo 100-150 eurolla saa erittäin hyvät studiokuulokkeet*, joihin valmistaja myös tarjoaa varaosia (kuten korvatyynyjä ja johtoja). Hyviä studiokuulokkeiden merkkejä ovat esimerkiksi AKG, Sennheiser, Beyerdynamic, Sony ja Audio-Technica. Kaikki nämä valmistajat tekevät myös tavallisia kuulokkeita, joten soveltuvuus studiokäyttöön pitää selvittää mallikohtaisesti.

Itse tein aikanaan jonkin verran markkinatutkimusta kotistudion kuulokkeista, ja päädyin Audio-TechnicaATH-M40fs -malliin, jossa on lähes kaikki edellä luetellut tavoiteltavat ominaisuudet:

  • Säädettävä, pehmustettu panta
  • Pysyvät hyvin päässä
  • Yksipuolinen, suora johto (pituus 3,4 m)
  • Suljettu malli, ei purista korvia, eristää hyvin ääntä
  • Kääntyvät kuulokekupit
  • Hyvä bassotoisto (valmistajan ilmoittama taajuusvaste 5 – 28 000 Hz)
  • 6,3 mm jakki

ATH-M40fs_package

Tämä kotistudion budjetille varsin sopiva (valmistajan ovh. 79 €) malli oli pitkään myynnissä myös Musikhaus Thomannilla, mutta nyt se on poistunut valikoimasta. Huomasin tämän vasta äskettäin, enkä ole vielä tutkinut korvaavaa (!) kuulokesuositusta.

Oikeastaan ainoa huono puoli ATH-M40fs:ssä on ollut päällysmateriaalin irtoileminen korvatyynyjen päältä, mutta en ole viitsinyt hankkia uusia tyynyjä, koska alta paljastunut kangasmateriaali on itse asiassa mukavamman tuntuinen kuin alkuperäinen päällyste, joka on hyvin ohutta, oudosti nahan ja paperin välimuodolta tuntuvaa ainetta.

On tärkeää ymmärtää kuulokkeiden ja monitorikaiuttimien erot äänentoistossa ja käyttötarkoituksissa. Kuulokkeilta ei esimerkiksi voi odottaa samanlaista bassotoistoa kuin monitorikaiuttimilta, mutta ne voivat olla mainio apu, ja joskus ainoa tapa saada homma tehdyksi.